Kelataan vähän taaksepäin: saapumiseni Enschedeen oli yhtä härdelliä ja Kick-In -viikolla tapahtumat, bileet ja asioiden hoitaminen seurasivat toisiaan. Sen jälkeen oli enemmän hallussa, kuinka täällä tulee toimia ja miten pääsen mihinkin. Kampuksella ja kaupungilla näen joka päivä jotakin, mistä tekisi mieli ottaa kuva Instagramiin hashtageilla #awesome tai #ilovethis. Reissusuunnitelmia on alkanut tulla mieleen paljon, viikon päästä lähdetäänkin porukalla reissuun Italiaan. Ensimmäiselle reissulle päästiin toisen viikon lauantaina, kun lähdettiin ESN-porukalla päiväreissulle Amsterdamiin. Matkustaa piti käytännössä koko maan halki ja junaa vaihtaa kolmesti, matka kesti kaikkineen noin 2,5 tuntia. Ihan joka viikonloppu ei siis viitsi reissuun sinne lähteä. Vaasan ja Imatran väliin tottuneelle matka oli kuitenkin ihan iisi! Amsterdamissa oli yllättävän kylmä ja lähes koko päivä kului ulkona, mutta reissu oli ehdottomasti kaiken paleltumisen ja tunnottomien varpaiden arvoinen!
Groupie @Dam Square! Oli vähintään yhtä hauska reissu, kuin mitä ilmeistä voi päätellä :)
"I definitely need to photograph this...for my blog!!" Täällä myydään ihan ihmejuttuja kaupoissa. Onneksi en ole kaveriporukasta ainut blogaaja, niin ei ole niin noloa pysähtyä ottamaan kuvia ruokakaupassa.
Lippuja kanaalin yllä ja meidän menopeli! Piti ottaa kuva, koska siellä vilahti myös Suomen lippu <3 Kansalaisuudet unohtuvat täällä helposti (paitsi muiden ihmetellessä, kuinka suomalainen voi palella täällä......), mutta kyllä tuntuu silti mukavalta nähdä oma siniristilippu! Reissussa oli noin 30 ESN:läistä, kierreltiin aluksi omalla pienemmällä jengillä ympäriinsä katsomassa paikkoja ja olemassa totaalisia turisteja kanaaleilla kuvia ottamassa. Otin muiden tavoin ihan liikaa kuvia harmaista (ja mustista??) taloista, kanaaleista ja polkupyöristä silloilla. Oltiin kuulemma sillä rumemmalla puolella kaupunkia kanaalien suhteen, eikä talvi vuodenaikana muutenkaan ollut se paras, mutta rakastuin Amsterdamiin! Lukemattomat ryhmäkuvat löytyvät pian Facebookista, joten facekamut, käykää kurkkimassa niitä sieltä :P Tuollaisella paatilla käytiin alkukiertelyn jälkeen koko porukalla kanaaliajelulla, missä kuulimme jänniä juttuja ja funny facts kaupungista ja arkkitehtuurista. Suosittelen! Noin tunnin kierros antoi myös hieman armoa kylmältä viimalta.
Mitäpä muutakaan sitä nauttisi hyvässä seurassa kanaaliajelulla Amsterdamissa, kuin Heinekenia. En ole ikinä ollut pahemmin oluen ystävä, mutta olen oppinut täällä jopa pitämään siitä. Tärkeä taito, ehdottomasti! Toisessa kuvassa Amsterdamin pienin talo! Siellä asuva pariskunta on kuulemma vasta hankkinut koiran. Kuulemma. Pahimpaan nälkään sorruin ajelun jälkeen aluksi vanhaan kunnon mäkkäriin. Sen jälkeen menimme porukalla pieneen take away -vohvelipaikkaan, mistä ostin maailman parhaan Nutella vohvelin. Oli kyllä ensimmäinen laatuaan testissä, mutta taisin menettää yhdistelmälle sieluni. Sekin kannatti. Loppupäivä kierreltiin kaupunkia tekemättä mitään sen kummempaa. Illan hämärtyessä kävelimme punaisten lyhtyjen alueella, mikä oli ihan mielenkiintoinen kokemus! Vaikka yleistietoa Amsterdamista ja Hollannista löytyykin, on eri asia nähdä omin silmin, että täällä voi oikeasti olla yleistä, normaalia ja laillista asiat, joista Suomessa ollaan vain että hyshys. Ehdottomasti yksi monista asioista täällä, jotka ovat saaneet tajuamaan, että maailmassa todella on muutakin ja muunlaisia paikkoja kuin lintukoto Suomi. Lisää tällaisista oivalluksista kenties myöhemmin!
Amsterdamin vanhassa arkkitehtuurissa on jotain ihanan vinksahtanutta, kirjaimellisesti! Amsterdam on ehkä hieman likainen ja harmaa, mutta pidän siitä silti. Päivä oli ihan mahtava, vaikka aika kului lähinnä rennosti hengaillen ja haahuillen. Ryhmälipuilla reissu junalla edestakaisin kunstansi vain 7 euroa. Hinta ei todellakaan kirpaissut, vaikka paluumatkalla emme välttyneet pieneltä lisäjännitykseltä. Kampuksella järjestettiin samana iltana megabileet, joihin kaikki halusivat ehtiä. Lähdimme omien aikataulujemme mukaan junalla, mutta viivästys seurasi toistaan, ja lopulta olimme tuntia myöhässä aikataulusta ja sulloutuneina lyhyeen ja liian täyteen junaan. Joku taisi mainita, että ihan kuin Tokiossa olisi, mitä en ihmetellyt. Täkäläinen julkinen liikenne asetti siis hyvän haasteen nimeltä mainitsemattomalle suomalaiselle vastineelle! Junia oli neljä, siellä oli kuuma, olimme väsyneitä ja vähän kiireessä, mutta tilanteen tukaluutta lievensi vaihteleva ja hauska seura (lieneekö väsymyksellä ollut jotain tekemistä hauskuuden kanssa) ja ilmaiset kahvit eräällä välipysäkillä. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme takaisin Enschedeen ja juoksin kotiin valmistautumaan iltaan. Eli vaihtamaan vaatteet, nappaamaan viinipullon mukaan ja laittelemaan hätäisiä bisnesviestejä kavereille, jotka olivat menossa samaan paikkaan. Ilman seuraa olisin varmaan eksynyt. Pitää uskaltaa mennä vaikka kaikki muut eivät menisi juuri samaan aikaan samaan paikkaan, oli nimittäin eeppisen hyvä päivä ja ilta!
Viikonlopun kruunasi ystävänpäivädinner tyttöporukalla Happy Italy -raflassa, joka on tämänhetkinen suosikkini maailmassa. Halpaa pitsaa ja salaatteja erittäin isossa koossa, hyvää ja nopeaa palvelua. Huomatkaa kuvassa sydäntuikku <3 Kansainvälisesti ystävänpäivä kuuluu pariskunnille, mutta me päätimme mennä neljästään kimppatreffeille. Hyvä päätös, once again!
Vähän lisää kampuskuvia. Otukset piristää sateisintakin päivää matkalla keskustasta kampukselle! Vaasan kampus on ehkä Suomen kaunein ja kansainväliset kaverit täällä ovat ihan äimänä, kun kerron Tritonian merinäköalasta, mutta kyllähän täälläkin silmä lepää. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa melkein jokapäiväinen reitti luennolta toiselle. Ei täälläkään joka päivä sada tai ole edes harmaata ;)
Tietää olevansa kotoutunut, kun aamut alkavat kaurapuurolla ja kahvilla! Yliopistolle pitää raahata omat eväät, jos haluaa olla oikein taloudellinen, täällä kun kampuksella ruokailu ei ole ihan niin edullista kuin kotona.
Tiistain language cafessa opetin enemmän ruotsia kuin suomea, enkä muista itse muuta kuin
kippiksen tsekiksi ja hollanniksi. Torstaina kävin salilla ja opiskelin kirjastossa, mutta kampuksen opiskelijabaari veti liikaa puoleensa. Toki sitä edelsi Buddy-ohjelman järjestämä tapahtuma, jossa pääsin leikkimään Twisteriä, speeddeittaamaan ja syömään hollantilaista perinneruokaa. Väsymyksestä ja seuraavan aamun luennosta huolimatta kannatti ehdottomasti mennä, sillä ex tempore bileet = parhaat bileet! Ja totta kai kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi, jos voi päästä ilmaiselle dinnerille ja samalla kartuttaa kokemusta paikallisesta ruokakulttuurista!
Perjantai-iltana treffattiin jälleen tyttöjen kanssa, tällä kertaa teemana terveellinen, itsetehty ja jaettu ruoka!
Ja eilen jälleen kampukselle partyihin, piti mennä ihan kaupungin ulkopuolelle asti! Just a funny fact..
Valtakunnassa siis edelleen kaikki enemmän kuin hyvin! Tähän mennessä olen törmännyt kyllä asioihin, jotka ovat naurattaneet ja kummastuttaneet, mutta sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin on ollut yllättävän helppoa. Yliopisto on todella kansainvälinen ja muiden vaihtareiden kanssa tulee vietettyä melko paljon aikaa. Kansainvälisyydestä kertoo paljon kuitenkin se, että olen tutustunut myös muihin kansainvälisiin opiskelijoihin kuin vaihtareihin, ja kampuksella kuulee melkein enemmän englantia kuin hollantia. Viimeistään nyt kaikki ennakkoluuloni vaihtareihin liittyen ovat karisseet pois, olenhan itsekin sellainen.
Saas nähdä, kuinka usein blogia tulee päiviteltyä, vaikka tapahtumaa täältä ei ainakaan puutu. Mitä tulee vapaa-aikaan, sitä minulla on täällä enemmän, kuin mihin Vaasassa totuin. Energia menee silloin pitkälti uuden kaupan etsimiseen, salilla käymiseen, tai totta puhuakseni edellisen illan eeppisistä bileistä toipumiseen. Pippalot ovat täällä kyllä ihan omaa luokkaansa erityisesti silloin, kun ne järjestetään kampuksella jonkun kotona. Luentoja minulla on vain muutama viikossa, mutta vaihtareille järjestettyä ohjelmaa on edelleen, ja minähän en kemuista kieltäydy. Kampuksella on täällä mahdollisuudet vaikka mihin, siellä sijaitsee esimerkiksi kunnon urheilukeskus. Välimatkasta huolimatta aloin käyttää kampuksen salia, sillä samalla hinnalla (noin 18 € kuussa) pääsen harrastamaan muitakin kampuksen urheilulajeja. Hyvä diili! Muutaman viikon treenitauon ja epämääräisten ruokailujen jälkeen alkoi olo tuntua jälleen ihmismäiseltä, kun pääsi takaisin treenaamisen makuun. Tästä se lähtee! Seuraavana etappina on rinkan ostaminen ja maanantai-aamusta selviäminen ilman kahvia.
