Viikko 4 - vitsejä vakavasta aiheesta ja liukastelua

Viikko numero neljä on kulunut aika lailla ihan tavallisissa arkijutuissa, mutta luentojen, lunch packien, liian kiireisten aamujen (olen jotenkin jämähtänyt Vaasa-rytmiin enkä ikinä nouse ajoissa) ja kampuksen Vestingbarin lisäksi - siinä lueteltuna arjen perusta täällä - olen tehnyt vähän erityisiäkin kivoja juttuja. 

Viime viikon Buddy-eventin jälkeisellä yöllisellä pyöräretkellä keksittiin poikien kanssa, että seuraavana tiistaina dinneröidään kolmestaan keskustassa. Oliko tämä nyt sitten vitsi tai ei, tiistaina pojat ostivat tykötarpeet ja kokkailtiin minun kämpillä pasta bologneset.

Iltaa tuli istumaan naapurista myös muita, ja vitsailtiin kick-in -ryhmän yhteiseen viestiketjuun, että Ennihän sitten järjestää dinnerit kaikille seuraavana iltana! Vitsi muuttui vakavaksi, kun päädyttiin lopulta oikeasti toteuttamaan se, ja niinpä keittiössäni oli dinner partyt kahtena iltana putkeen. Host of the year? 

Torstaina oli seuraavan Buddy eventin vuoro. Mentiin luistelemaan! Hermostutti vähän, koska edellisestä kerrastani on suunnilleen kolme (3!!!) vuotta aikaa, mutta muita katsellessa kävi pian selväksi, ettei kukaan edes ehtisi kiinnittää tyyliini huomiota keskittyessään pysymään pystyssä. Itse viiletin sitten rundin toisensa perään pikaluistimilla (oli pakko testata, vaikka vanhat kunnon hokkarit houkuttelivat eniten). Olin kuulemma tosi nopea. Luistelun jälkeen valloitettiin bubble mountain ja teloin jo valmiiksi vammautuneen nilkkani uudelleen, en onneksi pahasti, mutta ideaalisidereissu siitä tuli apteekkiin.

Luistelu sujui niin hyvin varmaan myös siksi, että varauduin touhuun kotoisaan tyyliin villasukilla <3 Tosiasiassa villasukat olivat katastrofaalisen pyykkäyskokemuksen jälkeen ainoat kuivat sukkani. Mistä tulikin mieleen, voisiko joku pliis lähettää minulle toiset villasukat kotoa? Eihän yksillä pärjää. Samaan pakettiin voi sujauttaa vaikka Juhla Mokkaa, paikallinen kahvi on hirveää.

Meillä alkoi täällä viikon kestävä talviloma, mikä tuntuu todella hassulta - lukukausi alkoi vasta neljä viikkoa sitten ja elämä täällä tuntuu muutenkin aika rennolta! Lähdemme sunnuntai-iltana ajamaan bussilla kohti Milanoa, josta jatkamme Rooman ja Venetsian kautta takaisin perjantaihin mennessä. Viikonlopun agendana olikin saada hieman esseen ideointia pakettiin ja lukea tuleviin tentteihin jo ennakkoon, sekä ostaa reissua varten rinkka. Pakkaamisesta ei pitäisi tulla vaikeaa, sillä vaatevarastoni on niin minimaalinen, että hieman liioitellen sanottuna tarvittaessa kaikki mahtuisivat mukaan. Reissusta tulee huippu, olen ehkä vähän innoissani! Seuraavan kerran kirjoitankin sitten viikon päästä fiiliksiä ja kuvia reissusta :)

"Housekeeping!" ja muita yllättäviä juttuja

Koska ennen vaihtoa vaihtareita varoiteltiin infotilaisuuksissa kulttuurishokista, enkä ole moiseen vielä pahemmin törmännyt, niin listaanpa tähän nyt muutamia vähän omituisempia ja yllättäviä juttuja, hyvässä ja pahassa. Vaikka arki hollantilaisittain tuntui epäilyttävän helpolta sopeutua, on eteen tullut väistämättä pieniä arkisia tilanteita, joita ei vain voi tehdä niin kuin kotona tekisi. Tässä siis muutamia juttuja, joihin olen heti alussa törmännyt, jatkossa tulee varmasti eteen vielä uusia.

1. "Housekeeping!" Joka perjantaiaamu herään koputukseen ulko-ovella ja tuohon huutoon. Sieltä se siivooja taas tulee viemään roskat ja imuroimaan koko kämpän. Ja taas unohdin varautua siihen. Perjantaisinhan minulla on vapaapäivä, eli saisin nukkua pitkään ilman siivouspäivää. Tänä aamuna oma huone jäi sitten imuroimatta, koska ei vain huvittanut nousta :D

2. Kaupat eivät ole auki sunnuntaina. Eivät ainakaan kaikki, eli sunnuntaikokkailuja ei kannata sen varaan laskea.

3. "Kun ostatte pyörän, katsokaa, että siinä on takana ja edessä valot", neuvoi poliisisetä ekana päivänä. Omasta pyörästäni molemmat valot alkavat vedellä viimeisiään, sakkoja ei kuulemma kuitenkaan saa, mutta en viitsisi koitella onneani. Sakko ei nimittäin ole kovin pieni.

4. Lakanat. Jos koti-ikävältä muuten olen välttynyt, niin viimeistään lakanoita vaihtaessa ensimmäistä kertaa tuntui, että "mutkun mie haluan tehdä tän eri tavalla!" Siis ostamissani lakanoissa oli vain yksinkertaisesti liian vähän reikiä, ja puuha oli turhan hankalaa. Ei mikään iso huolenaihe, mutta loistava esimerkki pienistä arkisista asioista, joista huomaa elävänsä muualla kuin kotona, omien tuttujen tavaroiden ympäröimänä.

5. Kämppis kokkaa ruokaa iltakymmeneltä. Ja kaverit ovat shokissa, kun kerron olevani tottunut syömään iltaruoan viideltä. Toisaalta olen huomannut, että myöhäinen illallinen sopii minullekin paremmin. Shokki vältetty!

6. Pyöräkaistat ja oma liikenneympyrä pyöräilijöille. Ja omat liikennevalot. Skoottereilla ajetaan pyörien joukossa ilman kypärää.

7. Tässä asunnossa ei ole uunia. Makaronilaatikko- ja lasagnepanna puoleksi vuodeksi.

8. Jos erehdyt tekemään virheliikkeen keskustan vilkkaassa liikenteessä tai unohtamaan roskat kampuksen ravintolassa pöytään, kuulet siitä varmasti. Nimimerkillä kokemusta on, täällä ollaan välillä aika tarkkoja pienistäkin asioista.

9. Opinnot. Tästä lisää myöhemmin (kun tiedän vähän enemmän aiheesta), mutta täällä ei kursseista selviä vain lukaisemalla diat tai kirjan sisällysluettelon viikkoa ennen tenttiä. Hyvä vain, mielestäni Vaasassa on välillä turhan helppo päästä kursseista läpi...

10. Yksinkertaiset ikkunat. Siis ei tuplaikkunoita. Kun on kylmä, on kylmä. Tuplaikkunoihin tottunut suomalainen kyllä huomaa eron, varsinkin kun ei täällä nyt niin lämmin ole pohjoismaalaisenkaan vielä olla, lämpötilat vaihtelevat parista pakkasasteesta 8-9:ään + -asteeseen.

11. Ulkona on oikeasti edullista syödä. Esimerkkinä ystävänpäivänä Happy Italyssa syömäni ylisuuri salaattiannos, joka taisi kustantaa noin 5-7 euroa. Ja tarvitseeko sitä alkoholin hintaa nyt edes mainita? Halpaahan se on.

12. Junalla matkustaminen. Ryhmälipuilla päästiin Amsterdamiin 7 eurolla. Edes takaisin. Eikä lippu ole sidoksissa tiettyyn vuoroon. Junalla pääsee kätevästi myös muualle Eurooppaan, tätä aion kyllä kevään aikana hyödyntää!

Junissa on silence obey -vaunuja, mitä ei tietenkään heti tajuttu. Tungettiin isolla ja äänekkäällä porukalla tyhjältä näyttävään vaunuun, jonka tyhjyys selittyi pian, kun kärttyisä kanssamatkustaja tuli pyytämään meitä olemaan hiljaa. Asemalla odotustilassa kaikki paikalliset hiljenivät ja hyssyttelivät, kun kuulutuksia tuli. Suomessa kuulutukset ovat aina liian hiljaisia ja laituri liian äänekäs. Eikä kukaan kuuntele muutenkaan, paitsi ehkä salaa.

13. Hollantilaiset tykkää karaokesta ja oudoista lauluista. Ja niiden yhdistelmästä.

14. Jos et omista sekä MasterCardia että Visaa, kannattaa käteistä olla aina mukana. Puolen vuoden visiitille en viitsinyt paikallista tiliä avata, joten aina uuteen kauppaan tai muuhun paikkaan mennessä on hieman arpapeliä, voinko maksaa kortilla vai pitääkö turvautua käteiseen.

15. Uin kansainvälisessä porukassa ja englannin kielen kanssa kuin kala vedessä, mutta joskus on päiviä ja hetkiä, kun kieli vain menee solmuun ja asiat sanoisi niin kovin mielellään omalla äidinkielellä.  Mutta minkäs teet, jos seurassasi on ainoastaan turkkilaisia? Kavereille taisi jo ensimmäisestä viikosta lähtien tulla tutuksi käsite "Ennisch", eli käsittämättömät äänteet joita päästän suustani ilmaistakseni, että nyt ei suju kyllä mikään oikea kieli.

16. Sade. On selvää, että tiesin varautua sääolosuhteisiin, ja ulkoihmisenä olen tottunut kaikissa keleissä elämiseen, mutta täällä oikeasti sataa, ja se sade on märkää. Silloin 15-20 minuutin pyöräreissu kampukselta keskustaan on aika kivulias.

17. Ehdottomasti paras: kampuksen koko ja yliopiston kansainvälisyys. Kukaan ei ole olettanut minua kertaakaan vaihto-opiskelijaksi, päin vastoin minua luullaan usein tutkinto-opiskelijaksi. Kaikki kv-opiskelijat ovat aika lailla samaa porukkaa, ja tutustuminen vaihtariryhmien ulkopuolelle tapahtuu itsestään.

Tosiasiassa unohdan välillä itsekin, että olen edelleen kirjoilla Vaasassa. Että terveiset vaan sinne meren äärelle, alan viihtyä täällä huolestuttavan hyvin! Olen esitellyt Vaasan kampuksen talvisia kuvia Instagramista kavereille, ja he ovat olleen ihan impressed.

Ihana Amsterdam ja arkisia kuulumisia

Kolmessa viikossa pahin - tai paras - alkuinto on jo päässyt laantumaan ja maisemat tulleet tutuiksi. Opiskelu tuottaa työtä, olen hommannut salikortin ja muutenkin alkaa oma arki muodostua. Kaikki on täällä ihanaa ja ihan mieletöntä, mutta fakta on, että arki se on täälläkin. Ajattelin kirjoittaa siitä oman postauksen myöhemmin, mutta nyt keskityn huikeista jutuista kertomiseen!

Kelataan vähän taaksepäin: saapumiseni Enschedeen oli yhtä härdelliä ja Kick-In -viikolla tapahtumat, bileet ja asioiden hoitaminen seurasivat toisiaan. Sen jälkeen oli enemmän hallussa, kuinka täällä tulee toimia ja miten pääsen mihinkin. Kampuksella ja kaupungilla näen joka päivä jotakin, mistä tekisi mieli ottaa kuva Instagramiin hashtageilla #awesome tai #ilovethis. Reissusuunnitelmia on alkanut tulla mieleen paljon, viikon päästä lähdetäänkin porukalla reissuun Italiaan. Ensimmäiselle reissulle päästiin toisen viikon lauantaina, kun lähdettiin ESN-porukalla päiväreissulle Amsterdamiin. Matkustaa piti käytännössä koko maan halki ja junaa vaihtaa kolmesti, matka kesti kaikkineen noin 2,5 tuntia. Ihan joka viikonloppu ei siis viitsi reissuun sinne lähteä. Vaasan ja Imatran väliin tottuneelle matka oli kuitenkin ihan iisi! Amsterdamissa oli yllättävän kylmä ja lähes koko päivä kului ulkona, mutta reissu oli ehdottomasti kaiken paleltumisen ja tunnottomien varpaiden arvoinen!

Groupie @Dam Square! Oli vähintään yhtä hauska reissu, kuin mitä ilmeistä voi päätellä :)

"I definitely need to photograph this...for my blog!!" Täällä myydään ihan ihmejuttuja kaupoissa. Onneksi en ole kaveriporukasta ainut blogaaja, niin ei ole niin noloa pysähtyä ottamaan kuvia ruokakaupassa. 

Lippuja kanaalin yllä ja meidän menopeli! Piti ottaa kuva, koska siellä vilahti myös Suomen lippu <3 Kansalaisuudet unohtuvat täällä helposti (paitsi muiden ihmetellessä, kuinka suomalainen voi palella täällä......), mutta kyllä tuntuu silti mukavalta nähdä oma siniristilippu! Reissussa oli noin 30 ESN:läistä, kierreltiin aluksi omalla pienemmällä jengillä ympäriinsä katsomassa paikkoja ja olemassa totaalisia turisteja kanaaleilla kuvia ottamassa. Otin muiden tavoin ihan liikaa kuvia harmaista (ja mustista??) taloista, kanaaleista ja polkupyöristä silloilla. Oltiin kuulemma sillä rumemmalla puolella kaupunkia kanaalien suhteen, eikä talvi vuodenaikana muutenkaan ollut se paras, mutta rakastuin Amsterdamiin! Lukemattomat ryhmäkuvat löytyvät pian Facebookista, joten facekamut, käykää kurkkimassa niitä sieltä :P Tuollaisella paatilla käytiin alkukiertelyn jälkeen koko porukalla kanaaliajelulla, missä kuulimme jänniä juttuja ja funny facts kaupungista ja arkkitehtuurista. Suosittelen! Noin tunnin kierros antoi myös hieman armoa kylmältä viimalta. 

Mitäpä muutakaan sitä nauttisi hyvässä seurassa kanaaliajelulla Amsterdamissa, kuin Heinekenia. En ole ikinä ollut pahemmin oluen ystävä, mutta olen oppinut täällä jopa pitämään siitä. Tärkeä taito, ehdottomasti! Toisessa kuvassa Amsterdamin pienin talo! Siellä asuva pariskunta on kuulemma vasta hankkinut koiran. Kuulemma. Pahimpaan nälkään sorruin ajelun jälkeen aluksi vanhaan kunnon mäkkäriin. Sen jälkeen menimme porukalla pieneen take away -vohvelipaikkaan, mistä ostin maailman parhaan Nutella vohvelin. Oli kyllä ensimmäinen laatuaan testissä, mutta taisin menettää yhdistelmälle sieluni. Sekin kannatti. Loppupäivä kierreltiin kaupunkia tekemättä mitään sen kummempaa. Illan hämärtyessä kävelimme punaisten lyhtyjen alueella, mikä oli ihan mielenkiintoinen kokemus! Vaikka yleistietoa Amsterdamista ja Hollannista löytyykin, on eri asia nähdä omin silmin, että täällä voi oikeasti olla yleistä, normaalia ja laillista asiat, joista Suomessa ollaan vain että hyshys. Ehdottomasti yksi monista asioista täällä, jotka ovat saaneet tajuamaan, että maailmassa todella on muutakin ja muunlaisia paikkoja kuin lintukoto Suomi. Lisää tällaisista oivalluksista kenties myöhemmin!

Amsterdamin vanhassa arkkitehtuurissa on jotain ihanan vinksahtanutta, kirjaimellisesti! Amsterdam on ehkä hieman likainen ja harmaa, mutta pidän siitä silti. Päivä oli ihan mahtava, vaikka aika kului lähinnä rennosti hengaillen ja haahuillen. Ryhmälipuilla reissu junalla edestakaisin kunstansi vain 7 euroa. Hinta ei todellakaan kirpaissut, vaikka paluumatkalla emme välttyneet pieneltä lisäjännitykseltä. Kampuksella järjestettiin samana iltana megabileet, joihin kaikki halusivat ehtiä. Lähdimme omien aikataulujemme mukaan junalla, mutta viivästys seurasi toistaan, ja lopulta olimme tuntia myöhässä aikataulusta ja sulloutuneina lyhyeen ja liian täyteen junaan. Joku taisi mainita, että ihan kuin Tokiossa olisi, mitä en ihmetellyt. Täkäläinen julkinen liikenne asetti siis hyvän haasteen nimeltä mainitsemattomalle suomalaiselle vastineelle! Junia oli neljä, siellä oli kuuma, olimme väsyneitä ja vähän kiireessä, mutta tilanteen tukaluutta lievensi vaihteleva ja hauska seura (lieneekö väsymyksellä ollut jotain tekemistä hauskuuden kanssa) ja ilmaiset kahvit eräällä välipysäkillä. Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme takaisin Enschedeen ja juoksin kotiin valmistautumaan iltaan. Eli vaihtamaan vaatteet, nappaamaan viinipullon mukaan ja laittelemaan hätäisiä bisnesviestejä kavereille, jotka olivat menossa samaan paikkaan. Ilman seuraa olisin varmaan eksynyt. Pitää uskaltaa mennä vaikka kaikki muut eivät menisi juuri samaan aikaan samaan paikkaan, oli nimittäin eeppisen hyvä päivä ja ilta!

Viikonlopun kruunasi ystävänpäivädinner tyttöporukalla Happy Italy -raflassa, joka on tämänhetkinen suosikkini maailmassa. Halpaa pitsaa ja salaatteja erittäin isossa koossa, hyvää ja nopeaa palvelua. Huomatkaa kuvassa sydäntuikku <3 Kansainvälisesti ystävänpäivä kuuluu pariskunnille, mutta me päätimme mennä neljästään kimppatreffeille. Hyvä päätös, once again! 

Vähän lisää kampuskuvia. Otukset piristää sateisintakin päivää matkalla keskustasta kampukselle! Vaasan kampus on ehkä Suomen kaunein ja kansainväliset kaverit täällä ovat ihan äimänä, kun kerron Tritonian merinäköalasta, mutta kyllähän täälläkin silmä lepää. Oikeanpuolimmaisessa kuvassa melkein jokapäiväinen reitti luennolta toiselle. Ei täälläkään joka päivä sada tai ole edes harmaata ;)

Tietää olevansa kotoutunut, kun aamut alkavat kaurapuurolla ja kahvilla! Yliopistolle pitää raahata omat eväät, jos haluaa olla oikein taloudellinen, täällä kun kampuksella ruokailu ei ole ihan niin edullista kuin kotona. 

Tiistain language cafessa opetin enemmän ruotsia kuin suomea, enkä muista itse muuta kuin

 kippiksen tsekiksi ja hollanniksi. Torstaina kävin salilla ja opiskelin kirjastossa, mutta kampuksen opiskelijabaari veti liikaa puoleensa. Toki sitä edelsi Buddy-ohjelman järjestämä tapahtuma, jossa pääsin leikkimään Twisteriä, speeddeittaamaan ja syömään hollantilaista perinneruokaa. Väsymyksestä ja seuraavan aamun luennosta huolimatta kannatti ehdottomasti mennä, sillä ex tempore bileet = parhaat bileet! Ja totta kai kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi, jos voi päästä ilmaiselle dinnerille ja samalla kartuttaa kokemusta paikallisesta ruokakulttuurista! 

Perjantai-iltana treffattiin jälleen tyttöjen kanssa, tällä kertaa teemana terveellinen, itsetehty ja jaettu ruoka! 

Ja eilen jälleen kampukselle partyihin, piti mennä ihan kaupungin ulkopuolelle asti! Just a funny fact.. 

Valtakunnassa siis edelleen kaikki enemmän kuin hyvin! Tähän mennessä olen törmännyt kyllä asioihin, jotka ovat naurattaneet ja kummastuttaneet, mutta sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin on ollut yllättävän helppoa. Yliopisto on todella kansainvälinen ja muiden vaihtareiden kanssa tulee vietettyä melko paljon aikaa. Kansainvälisyydestä kertoo paljon kuitenkin se, että olen tutustunut myös muihin kansainvälisiin opiskelijoihin kuin vaihtareihin, ja kampuksella kuulee melkein enemmän englantia kuin hollantia. Viimeistään nyt kaikki ennakkoluuloni vaihtareihin liittyen ovat karisseet pois, olenhan itsekin sellainen. 

Saas nähdä, kuinka usein blogia tulee päiviteltyä, vaikka tapahtumaa täältä ei ainakaan puutu. Mitä tulee vapaa-aikaan, sitä minulla on täällä enemmän, kuin mihin Vaasassa totuin. Energia menee silloin pitkälti uuden kaupan etsimiseen, salilla käymiseen, tai totta puhuakseni edellisen illan eeppisistä bileistä toipumiseen. Pippalot ovat täällä kyllä ihan omaa luokkaansa erityisesti silloin, kun ne järjestetään kampuksella jonkun kotona. Luentoja minulla on vain muutama viikossa, mutta vaihtareille järjestettyä ohjelmaa on edelleen, ja minähän en kemuista kieltäydy. Kampuksella on täällä mahdollisuudet vaikka mihin, siellä sijaitsee esimerkiksi kunnon urheilukeskus. Välimatkasta huolimatta aloin käyttää kampuksen salia, sillä samalla hinnalla (noin 18 € kuussa) pääsen harrastamaan muitakin kampuksen urheilulajeja. Hyvä diili! Muutaman viikon treenitauon ja epämääräisten ruokailujen jälkeen alkoi olo tuntua jälleen ihmismäiseltä, kun pääsi takaisin treenaamisen makuun. Tästä se lähtee! Seuraavana etappina on rinkan ostaminen ja maanantai-aamusta selviäminen ilman kahvia. 

Valtakunnassa kaikki hyvin

Voisin muuttaa tänne.. Ainiin, muutin jo! Lähdin matkaan kohti puolen vuoden vaihtoa aika lailla laput silmillä, sillä en halunnut luoda itselleni ennakko-odotuksia. Siitä huolimatta yllätyin erittäin positiivisesti saapuessani Enschedeen: tämä on ihana paikka! Sarjassamme siis elämäni parhaat päätökset. Ja tietäjät tietää, en ole maailman paras päätöksentekijä. Tällä kertaa taisin osua kuitenkin naulan kantaan, kun puolisokkona päätin vaihtaa kohteekseni Italian sijaan Hollannin ja Twenten yliopiston. Tiivistän tähän vähän kuvia ja kuulumisia ensimmäisestä  ja erittäin hektisestä viikosta täällä. Paljon uutta ja paljon kivaa, eli paino sanalla tiivistelmä :)

Teneriffalta saavuttiin Helsinkiin kahden aikaan aamuyöllä ja lento Amsterdamiin lähti heti klo 7.00. Erilaisten painorajoitusten takia osa tavaroistani oli äidin laukuissa, joten niitä sitten säädettiin. Eka lento yksin maahan, jossa en ollut koskaan käynyt, huhhuh. Lento meni nukkuen, sillä La Gomeran jälkeen ei paljoa tullut torkuttua. Amsterdamista etsiydyin junaan ja Enschedeen, tämänhetkiseen kotikaupunkiini. Oli kauhea kiire, sillä menin ensimmäisen viikonlopun tapahtumiin myöhässä. Hotellille ja kampukselle mars, taksikuski taisi olla enemmän hukassa kuin minä. Täytyy sanoa, ettei minua ole ehkä koskaan jännittänyt niin kovaa kuin lentokoneen laskeutuessa Amsterdamiin. Tie perille asti löytyi kuitenkin yllättävän helposti, kun menin vahingossa ihan suoraan oikealle junalaiturillekin.

En käy kovin usein Ikeassa, mutta kun käyn, teen sen ensimmäisenä kokonaisena päivänä uudessa maassa. Eli mentiin Suomi-porukalla sitten Ikeaan naapurikaupunkiin autolla tekemään arjesta vähän miellyttävämpää. Raahasin toki Suomesta mukana tyynyn ja muuta, mutta heräteostoskynttilät tulevat varmasti piristämään vielä joku ilta. Maanantain agendana oli spontaanin shoppailureissun lisäksi kämpän avainten hankkiminen ja paikan metsästäminen. Toimistolta oli toki niinkin pitkä matka asunnolle, kuin tien toiselle puolelle. Pieniä yksittäisiä asioita (en saa kurssikirjoja varmaan ikinä) lukuunottamatta kaikki tuntuu huolestuttavan helpolta. Tässä täytyy olla joku koira haudattuna. Lentokoneessakin minulle puhuttiin hollantia, vaikka kaikkia muita edelläni puhuteltiin englanniksi. Sulaudun hyvin joukkoon?

Kampus. Tai osa sitä, on vähän iso paikka.

 

Starbucks kampuksella, tulee kallis kevät.. 

Vähän keskustaa

International lunch and the group!

Heti toisena päivänä ostin käytetyn pyörän paikalliselta opiskelijalta, tosi on ettei täällä ilman kannata olla! Tein kuulemma hyvän diilin, pitäisikö polkaista pyörällä kotiin sitten kesällä? Ehkei. Ensimmäinen pyöräretki kampukselta keskustaan olikin aikamoinen seikkailu, kun en meinannut edes löytää kampukselta ulos ja piti hetken aikaa seurata paikallisten kannoilla, etten tyri liikennesääntöjen tai kaistojen kanssa.. no selvittiinhän siitäkin! Asun keskustassa ja kampukselle on matkaa, enkä tykkäisi olla riippuvainen bussien aikatauluista. 

Karnevaalit Odenzaalissa sunnuntaina 

Ensimmäinen viikko ja vähän päälle on kulunut todella nopeasti. Sunnuntaihin asti oli kaikenlaista Kick-In -tapahtumaa, mutta nyt pitäisi alkaa asettua uuteen arkeen. Viihdyn täällä erittäin hyvin! Kurssikirjat ja aikataulut ovat vielä vähän hakusessa, mutta ainakin on käynyt selväksi, missä opiskelijoiden suosima baari sijaitsee (kampuksella) ja missä kannattaa käydä ulkona syömässä. Kampuksen kirjastosta ei noin vain lainata kirjoja, koska siellähän ei niitä ole. Siispä opiskelun makuun pääsemisessä kestää vielä tovi. Olen tähän mennessä tutustunut hirveän moneen huikeaan tyyppiin, laulanut kuorossa, juonut hollantilaista olutta, halpaa viiniä (sitä saa Lidlistä parilla eurolla.......), ostanut lisää vaatteita (koska toin niitä sittenkin liian vähän), tajunnut että opiskelu kokonaan englanniksi voi olla minullekin haastavaa, syönyt paljon omituisia mutta hyviä ruokia, ihastunut kaupunkiin ja melkein eksynyt kampukselle. 

Myöhässä tuleminen ei haitannut yhtään, pääsin kaikkeen mukaan juuri hyvin. Enempää kuin päivän myöhästymistä en silti suosittele kenellekään, eli suunnitelkaa vaihdon alku hyvin! Ekoissa bileissä ja tapahtumissa tutustuu samassa tilanteessa oleviin eikä missaa tärkeää infoa. Täällä muuten sataa ja tuulee enemmän kuin Vaasassa, joten vierailijat, ottakaa sontsa tai sadetakki mukaan! 

La Caleta, San Marcos & lähtö

Kävimme Andersin ja Amelean kanssa vielä San Sebastianissa toisen viikon keskiviikkona. Äiti ja minä kävimme rannalla lukemassa, vihannesmarkkinoilla ja porukalla vielä syömässä. Tästä minulla ei ole kuvia, mutta lisään niitä ehkä myöhemmin jos saan joltakin :) 

Ihanilta naapureiltamme kuulimme myös La Caletan rannasta, jonne olisi inhimillinen patikkamatka. Päätimme sitten hypätä bussiin ja kavuta huipun toiselle puolelle selvittämään, minkälainen paikka se oikein on. Menomatkalla rinteeseen porotti armotona aurinko eikä tuullut yhtään, joten siltä osuudelta en ottanut ainuttakaan kuvaa, vaan keskityin hengissä pysymiseen.

Välineet kunnossa ja mukana.

Sieltä se pilkistää vasemmassa alareunassa!

There!

Kyllä näissä maisemissa kelpasi tallustella. Saaren hienouksia oli myös se, että jokaisen huipun takaa paljastui erilainen maisema. Voisi luulla, että käytiin useammassakin maassa!

Aloe.

Sain ystävän.

Hermiquassa bussia odottamassa, väsynyt mutta onnellinen. 

Torstaina ei ollutkaan enää niin hyvä ilma, meinattiin äidin kanssa ottaa aurinko mukaan!

Haluttiin pitää pienet pirskeet Los Helechosilla ennen meidän reissumme loppua. Kaikki toivat vähän jotain, kuunneltiin musiikkia ja oltiin.

Opittiin syömään katkarapujakin oikeaoppisesti.

Beautiful people <3 äiti kuvassa läsnä kameran takana.

Agulon hautuumaa.

Viimeisenä päivänä käytiin vielä tutkimassa yksi kylän nurkalta lähtevä polku. Tässä esimerkki saaren maastosta ja erilaisesta kivestä.

Tuolta ylhäältä tultiin.

And suddenly, there was a churge!

Pöydät ja tuolit ja kaikki!

Tiesi olevansa saaren pohjoispuolella, kun tyrskyjä katsoi - ja kuunteli.

The streets of Agulo <3

Meidän huoneen ovelta. Tuossa tuli istuttua ruokailemassa, kahvilla, tarinoimassa naapurien kanssa ja datailtua. Taustalla portaat katolle.

Viimeisen aamun kahvi terassilla, viimeinen auringonnousu. Lauantaiaamuna lähdettiin pitkälle kotimatkalle, ensin taksilla San Sebastianiin, sieltä lautalla Teneriffalle ja Suomeen. Siihen päättyi miun ja äipän reissu ja jatkoin matkaa vaihtoon suoraan seuraavana aamuna Helsinki-Vantaalta. Siitä ja matkaväsystä lisää seuraavassa päivityksessa!

Goodbyes. Diana, minä ja äiti, omistaja Verena, saksalaiset ja ruotsalaiset. These people amongst other things made our holiday, we will miss you and remember you. Be good and good things will follow. Thank you <3