lauantai 30. huhtikuuta 2016

Festareita ja ihan oikeita ajatuksia

Viimeiseen reiluun viikkoon mahtunut paljon hulinaa, joten Vaasan vappuviikkoon voin melkei nsamastua. Viime viikolla käytiin katsomassa FC Twenten peliä Enscheden isolla stadiumilla ja viikonloppuna yliopiston kampuksella järjestettiin maan suurimmat opiskelijabileet ison juoksutapahtuman päätteeksi. Keskiviikkona juhlittiin Hollannin kuninkaan synttäreitä eli King's Dayta Amsterdamissa festareilla. Kaiken tämän menon keskellä on kuitenkin herännyt monenlaisia fiiliksiä siitä, että vaihdon puoliväli on jäänyt auttamatta taakse.

Aika on kulunut nopeasti ja sitä on usein kuullut itsensä sanovan, että tästä ajasta pitää ottaa kaikki irti, ollaanhan sitä vaihdossa ja kaiken pitäisi olla kivaa ja täydellistä. Joka viikko ei kuitenkaan vain voi reissata vaikka mieli tekisi, ja joskus pitkän kirjastopäivän jälkeen on mukava vain olla kotona ja katsoa Netfixiä. Viimeistään tässä vaiheessa vaihtoa on tullut hyväksynnän paikka siitä, että tämä loppuu joskus, ja täälläkin on joskus tylsää ja huonoja päiviä. Uuteen paikkaan ja arkeen tottui kotoutui yllättävän nopeasti, joten ei mikään ihme, että tuntuu ihan hullulta, että tämä ei kauaa enää jatku.

Tulin tänne ottamaan täydellisen irtioton Suomen velvollisuuksista, mutta joutenolo ei ole aina helppoa. Olen välttänyt kulttuurishokin ja koti-ikävän, mutta tässä kohtaa itselle tuli pieni shokki ja hyväksynnän paikka: kaikista illallisista, bileistä, luennoista ja reissuista huolimatta olen täällä todella yksin. Täällä on ollut pakko oppia olemaan itsensä kanssa ja sietämään sitä, ettei jokaiselle päivälle ole valmista ja ihan liian kiireistä ohjelmaa. Tietäjät tietää. Suuremmilta murheenkryyneiltä on kuitenkin vältytty, eikä kotiinpaluuta halua vielä edes ajatella, vaikka usein ajatus sinne harhaileekin. 

Tähän väliin voisin avata hieman kokemuksiani opiskelusta Twenten yliopistossa! Ensimmäisen moduulin tulokset ovst pikkuhiljaa ropsahtaneet tietoon ja hyvinhän ne meni, seuraavat luennot alkoivat viime viikolla. Europe and the World -kurssi tuntuu erittäin mielenkiintoiselta ja hyvältä, on erittäin mielenkiintoista opiskella EU-tason asioita kansainvälisessä ympäristössä. Vaatimustasoa ei voi edes verrata siihen, mihin Suomessa on tottunut. Arvosteluasteikko on täällä ihan hullu, hyväksyttyyn tuloksen vaaditaan 5.5-10 pistettä. Yhden tentin läpäisin esimerkiksi 5.7 pisteellä, eli hilkulle meinasi mennä. Koeviikkojen aikaan pari viikkoa sitten tuntui, että kampuksen kaikki itseopiskelutilat täyttyivät loppupanikoijista (mukaan luettuna minä itse) ja iltaisin ketään ei ollut missään. Ajan nopeasti kuluminen tuo myös deadlinet nopeammin kohdalle ja tenttien läpäisyyn on eri paineet, kun kurssille ei ensi syksynä enää pääse.

Itse olen opiskellut täällä nyt politiikkaa, lakia ja EU-asioita. Suomessa luen viestintää, joten aluksi minulta meni monta viikkoa siihen, että ymmärsin luennoilla yhtään mitään. Tulos on ollut kuitenkin enemmän kuin palkitseva, sillä EU-tason asioiden opiskelu kansainvälisessä porukassa on ihan äärettömän mielenkiintoista ja opettavaa. Lähdin vaihtoon rentoutumaan ja pitämään hauskaa, mutta kävikin niin, että olen saanut uutta intoa opiskeluun ja mietinnän alle on tullut jopa alan vaihto. 


"Typerä humanisti, ei opiskeleminen mitään auta" on tuttu lausahdus ainakin Vaasan humanisteille, mikä ei aina jaksa edes naurattaa. Täällä olen päässyt talsimaan yhteiskuntatieteilijän saappaissa opiskellessani European Public Administration -ohjelmassa. Jos tuntuukin, että omat pääaineopinnot eivät anna kaikkea mutta niistä ei luopuakaan raaski, voi lähteä esimerkiksi vaihtoon kartuttamaan tietotaitoa laajemmalti, ja hakemaan omaan tutkintoon sitä jotakin. Itse saan todennäköisesti vaihto-opintoni hyväksiluettua sivuaineeksi, mikä tekee tutkinnostani mielekkään.



Batavierenrace-bileet kampuksella lauantaina


Käytiin testaamassa Escape Room, jonka opiskelijat itse rakensivat kampukselle. Epäonnistunut pako natsi-Saksan bunkkerista: check. 


King's Night -bileet Enscheden keskustassa, koko keskusta oli täynnä ihmisä ja DJ- ja live-musiikkia. 


Loveland. Pienet päiväfestarit Amsterdamissa, välillä satoi mutta naama paloi. 



Epävakaata säätä uhmaten lähdin juoksulenkille ja päätin kääntyä vähän eri kohdasta kuin ennen. Seurauksena törmäsin lähes kirjaimellisesti keskellä maalaistietä hurjan isoon kukkoon ja kanoihin, taisin vähän keskeyttää kukon machoilut, golf-rataa ohittaessa vaihdettiin jälleen tuntemattomien paikallisten ulkoilijoiden kanssa sympaattiset allo:t. Tien reunassa minua toljotti lauma lampaita ja hevonen. Hollantilainen sää muistutti kuitenkin itsestään tuulen yltyessä äkisti ja kaatosateen yllättäessä paluumatkalle kääntyessä. Vastaantulijat katsoivat ehkä vähän pitkään, kun palasin keskustaan läpimärkänä ja naama virneellä. 

Viikonlopuksi saan kaverin Suomesta kylään, jei! Saas nähdä mitä keksitään, ainakin Amsterdamiin alkuviikosta :) 








tiistai 19. huhtikuuta 2016

Maalaisromantiikkaa Hollannin Venetsiassa

Sunnuntaina lähdettiin Monikan kanssa valmiiksi järjestetylle reissulle Pohjois-Hollantiin Giethoornin kylään, "Hollannin Venetsiaan". Reissulla oli mukana jokunen muukin yliopistolta, kannatti ehdottomasti lähteä! Kaupunkien ja historiallisten rakennusten ja coffeeshop -kylttien lisäksi oli kiva nähdä välillä kunnon maalaismaisemaa. 

Päivä alkoi kahvilla ja hollantilaisella omenakakulla hienossa ravintolassa, minkä jälkeen suunnattiin kanaaliajelulle. Kolmas kanaaliajeluni Hollannissa oli ehkä paras, kaupunkikuvan sijaan avoimista ikkunoista näkyi peltoja, järvi, hollantilaisia maalaistaloja, pikkuruisia yksityisiä siltoja ja taivaalla lähestyvä myräkkä - taas vaihteeksi. Yksityiset sillat erotti julkisista muun muassa siitä, että niiden keskellä oli yleensä portti. Hollannin Venetsiaksi kylää kutsutaankin siksi, että keskustan alueella ei pahemmin teitä kulje, vaan kulku tapahtuu joko veneellä tai siltoja pitkin. Erityisen paikasta teki maalaismaiseman yhdistyminen kanaaleihin. 


Maisemat olivat ihan uskomattoman suloisia, etenkin auringon paistaessa. 


Järvellä tuli melkein koti-ikävä ja epätodellinen fiilis, että olenko yhtäkkiä tullut Saimaalle? Liian tasainen maisema ja liian suuret veneet palauttivat kuitenkin todellisuuteen. Kesken kanaaliajelun alkoi sataa ihan järkyttävän paljon vettä, ja suljimme veneen luukkuikkunat. Sadetta jouduimme pitelemään ravintolassa yhden kahvin verran, mutta lopulta pahin oli ohi ja pääsimme tutkimaan kylää tarkemmin polkuja ja siltoja pitkin. Sontikasta ei nimittäin olisi edes ollut paljoa apua..



Mutaisia teitä ja lätäköitä ei voinut olla huomaamatta, sillä onnistuin astumaan lätäkköön samalla jalalla kahdesti.

Sorsat saivat vähän lounasta! Koska aurinko alkoi vihdoin paistaa ja tuli lämpimämpi, pääsimme evästauolle kanaalin varrelle itsekin. 




 Giethoornissa oli ihania käsityöputiikkeja. Keskustaan osoittavan kyltin koko kertoo paljon kylän koosta.. Turisteja vilisi yllättävän paljon, kylä onkin kuulemma lähinnä loma-asumistarkoituksessa.





Hollanti muistutti epävakaista sääolosuhteistaan sään vaihtuessa reissun aikana ainakin kolmasti ja loppuviikon aiheuttama väsymys alkoi jo tuntua. Teki hyvää nähdä ihan erilaisia paikkoja ja hollantilaista maalaismaisemaa sekä höllätä vähän aikaa ilman mitään aikatauluja, reissata ja käydä kotona vain nukkumassa, mutta täytyy sanoa, että on myös ihanaa palata edes jonkunmoisiin rutiineihin! Huomenna alkaa nimittäin uudet kurssit, tällä kertaa tarkoitus olisi pysyä kärryillä alusta asti. Challenge accepted! 

maanantai 18. huhtikuuta 2016

50 Shades of Den Haag

Haag pääsi suosikkikaupunkieni listalle sen monipuolisuuden ja rauhallisuuden takia. Hollannin poliittinen pääkaupunki on aivan päinvastainen Amsterdamiin verrattuna: kadut ovat rauhallisia ja jopa tyhjiä, luonto on lähellä ja kävelymatkan päässä keskustasta pääsee katselemaan meren ulapalle. Lauantaiaamuna sännättiin parin tunnin yöunien jälkeen junalle, ihan muutaman suunnitelman varassa ilman kiireellisiä aikatauluja.

Meitä oli lähdössä neljä, mutta ajoissa paikalla oltiin vain minä ja Monika. Jouduttiin odottamaan seuraavaa junaa siinä toivossa, että pojat ehtisivät mukaan, mutta lähdettiin lopulta matkaan kahdestaan. Toisella pojista oli mattimyöhäsenä ongelmia lipun tulostamisessa ja toinen nukkui pommiin ja onnistui kadottamaan vielä reppunsa matkalla. Pojat liittyivät sitten seuraan vuorotellen myöhemmin, pari tuntia ennen paluumatkaa oltiin lopulta kaikki samassa paikassa. Tajusin myös junassa, että unohdin siirtää itselleni lisää rahaa säästöstä, vaikka tili oli alkanut näyttää pahalta jo monta päivää sitten. Koko viikonlopun reissut menivätkin sitten ilman sentin senttiä käteisenä ja dagen efter -ateriankin ostin pankkikortilla sormet ristissä, että onko katetta. Hyvin pärjättiin, tulipa ainakin melkein älä osta mitään -päiviä. 





Ensimmäisenä suunnattiin Haagin rannalle, ihan mieletön paikka! Tuuli oli kylmä ja erittäin kova ja sataakin alkoi, mutta ei se siinä vaiheessa enää paljoa haitannut. Olen jo hyväksynyt sen faktan, että reissussa rähjääntyy.. Käveltiin rantaviivaa pitkin ja ihasteltiin kaukana lähestyviä myrskypilviä, otettiin kuvia ja katsottiin, kun lapset lennättivät leijoja ja koira leikki pallolla intopiukeena. Oltiin melkoisissa postikorttimaisemissa ja välillä unohtui, että ollaan edelleen Hollannissa, niin erilaiselta Haag näyttää. 


Ostettin päiväliput julkista liikennettä varten, mutta lopulta kuljettiin ratikalla ainoastaa asemalta rannalle. Sen jälkeen päätettiin ottaa pelkkää apostolinkyytiä, mikä oli erittäin suositeltava vaihtoehto! Suunnistettiin rannalta kohti erästä suurta puistoa, matkalla näimme hulppeita lähiöitä ja rauhallista ja selkeästi rikkaampaa katukuvaa. 


Välillä käveltiin metsikön halki, välillä saatiin seuraa ihan liian iloisista koirsta. Haagin tunnelmaa on vaikea kuvailla sanoin, se pitää itse kokea! Suuri ja tärkeä kaupunki oli yllättävän rauhallinen ja luonnonläheinen, päällimmäisenä mieleen jäi vehreys. 

Ylitimme monta kaunista siltaa ja näimme monta kaunista taloa ja ovea. 


Puistossa ei voinut kuin ihailla maisemia, kaikki totesivat yhteen ääneen että ollaanko Hollannissa vai Konnussa. Maisemat olivat kuin suoraan satukirjasta. Näimme ainakin kaksi hääparia ottamassa kuvia, mikä lisäsi viehätystä.



Otettiin jälleen reissukuva Monikan polaroidilla. Päivä oli todella kylmä ja kaikki hytisivät kylmästä, mutta oli todella hyvä reissu!



Peace Palace. 


Parlamenttirakennusten sisäpihalta. 


Modernimpaa Haagia ilta-auringon valossa, tällä kertaa ei jaksettu ihan iltamyöhälle viipyä, vaan lähdettiin ihan hyvissä ajoin yli 2 tunnin kotimatkalle. Junassa ei paljoa enää naurattanut, mutta reissusta ja enemmän kuin hyvä mieli! Reissuun voi lähteä hyvin lyhyelläkin varoitusajalla ja pitkän illan jälkeen, eipähän mene päivä hukkaan :)