Hallo, Münster!

Tiistaina oli täydellinen päivä - aikainen herätys, ryhmätyön tekeminen, paras salitreeni aikoihin ja hemmotteluhetki kampaajalla leikkauttamassa vähän kevättukkaa. Kampaajalla seurana oli karvakaveri omassa kuninkaallisessa tuolissaan. Kommelluksilta en kuitenkaan välttynyt, sillä kampaajan kanssa meinasi tulla pahasti kielimuuri vastaan ja kotimatkalla sain jälleen pyöräni ketjut jumiin. Eihän siinä auttanut kuin ensin vääntää rautalangasta kahden ammattilaisen kanssa omien hiuksien tulevaisuudesta ja sitten korjata fillari. Tällä kertaa pyörä ei kuitenkaan jättänyt keskelle risteystä, kuten ensimmäisellä kerralla, kun pääsin ketjujen kanssa taitojani kokeilemaan. 

Keskiviikkoaamuna hypättiin junan kyytiin kohti naapurimaata eli Saksaa. Enschedehän on vähän niin kuin Hollannin Imatra - naapuriin on todella lyhyt matka! Saksan puolelle on naurettavan helppo tehdä vaikka päiväreissuja kaupunki kerrallaan. Moni kurssikaveri opiskelee Münsterissa tai on sieltä kotoisin, joten päätimme uteliaisuudesta aloittaa Saksaan tutustumisen sieltä! Moni suosittelikin Münsteria ja kertoi, että siellä on nättiä.

Oli jännä huomata, miten reilun tunnin junamatkan aikana valtion vaihtuessa myös kulttuuri, arkkitehtuuri ja ilmapiiri muuttuivat huomattavasti. Määränpäätä lähestyessä junan ikkunassa vilisivät miniatyyriset, kaksion kokoiset talot pikkuruisine pihoineen (näyttivät enemmän vajoilta kuin taloilta) ja keskustassa rakennusten tyyli oli selkeästi enemmän saksalainen. Olen tietysti tottunut hollantilaiseen katukuvaan, joten ero on helppo huomata. Keskustassa kuljettiin katuja katedraalin ympärillä ja ihasteltiin ravintoloiden ja kahviloiden terasseja. Löydettiin suloinen joki, piti ottaa ihan vakavissaan kuva vehreässä ympäristössä kesätukan kunniaksi.

"Miksei Suomessa oo tälläsiä jätskibaareja?!" Päiväreissu on aina hyvä tekosyy huijata terveellisissä elämäntavoissa ja testata uutta jäätelömakua. Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmaa eikä aikataulua reissullemme, oli ihanaa vain kulkea jäätelö kädessä ja ihastella ympäristöä. Rakastuin! Yllätyin vähän siitä, että missä tahansa asioidessa kielimuuri oli suurempi ongelma kuin Hollannissa. Omat saksan kielen taitonikin ovat yhden kurssin taustalla vielä aika heikot. Syötiin eväslounas puiston penkillä.

Kun kerran tilaisuus koitti, olihan se suoritettava pakollinen kirkkovisiitti. Upeisiin, vanhoihin kirkkoihin ja katedraaleihin ei vain voi kyllästyä, jokaisessa on omat yksilölliset juttunsa. Satuttiin vahingossa (aika moni asia vaihdossa on mennyt vahingossa täydellisesti) Münsteriin markkinapäivänä, mikä oli todella hyvä juttu, sillä mielestäni markkinat ovat yksi parhaista paikoista tutustua uuteen kulttuuriin.

Yksi päämäärä reissulle kuitenkin oli: eläintarha! Otettiin bussi keskustasta, mutta perillä huomattiin, että maksu onnistuu ainoastaan käteisellä, mitä meillä ei tietenkään ollut. Lähin automaatti oli tuhannen mutkan takana, joten päätettiin körötellä takaisin keskustaan.

Bussipysäkille kävellessä päästiin kuitenkin ottamaan lähempää yhteyttä saksalaiseen landeen, jotain hyvää koitui siis tyhmästä päästä!

*Vihreä avautumisvaroitus* 

Tunti ja take away -kahvi myöhemmin oltiinkiin jo eläintarhassa! Olen viimeeksi käynyt Korkeasaaressa joskus pienempänä, joten olin jopa innoissani. Eläimiä löytyi trooppisista linnuista  ja pingviineistä norsuihin ja kirahveihin. Porkkanaa äänekkäästi rouskuttavat karhut valloittivat sydämeni, mutta into vaihtui pian suoraan sanottuna pa**aan fiilikseen, kun näki eläimet kaltereiden ja lasien takana. Jotkut eläimet olivat vielä ok, mutta norsut ja verkkojen rajoittamat linnut iskivät totuuden vasten kasvoja. Oma tietämys maailmasta ja eläinrakkaus nousivat vahvasti pintaan, mutta täytyy muistaa, että näille asioille ei oikein mitään itse tässä ja nyt voi.

Tässä kuvassa yhdistyy hyvin se, miten sekavia fiiliksiä visiitti herätti. Kisun nukkuma-asento herätti minussa vahvat empatiat ja tunnistin siinä itseni ja naureskellen otin siitä kuvan. Samalla kuitenkin kuvaan tallentui karu totuus. Eläintarhat ovat sinänsä kivoja paikkoja, mutta perille pääseminen muistutti vain siitä, miten tämä maailma on lopulta aika sekaisin. 

Mutta kohtasin eläintarhassa spirit animalini, mangustin! Se teki minut hyvin iloiseksi, aivan käsittämättömän hauska eläin.

Eläintarhassa vierähti pari tuntia, minkä jälkeen alkoi jo maistua ruoka. Löydettiin söpö leipomo ja napattiin sieltä salaatit ja jälkkäriksi kakkupalat. Paikkaa oltiin kuitenkin jo sulkemassa, joten jouduttiin hiippailemaan takaovesta ulos syötyämme. 

Aurinko laski kauniisti katujen taakse, kun lähdettiin suunnistamaan takaisin asemalle. Meillä oli kartta, mutta selvittiin reissusta ilman kummempia eksymisiä.

Bongasin paikallisen musiikkiopiston tai muun vastaavan ikkunan ja keväisen puun, kaksi maailman parhaista asioista samassa kuvassa! Satuttiin täydelliseen aikaan junalle, evääksi oli vielä leipomon kakut matkassa. Oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvä päivä! Päiväreissut ovat täällä niin ihanan helppoja, kun liput eivät Saksaankaan ole junasta kiinni. Nyt tuntuu, että olen päässyt vaihdon siihen makuun, mitä eniten odotin: reissaamiseen!

Lomalla omassa kaupungissa

Tällä hetkellä elän lomafiiliksen kaltaisessa euforiassa, sillä tentit ovat toistaiseksi osaltani ohi ja koko viikko on ryhmätyön viimeistelyä vaille vapaa. Viikonloppukin kului aurinkoisissa tunnelmissa ja terassikautta availlessa. Suunnitelmissa on nyt muun muassa päiväreissua Haagiin ja Saksan puolelle Münsteriin, ennen kuin uusi moduuli ensi viikolla alkaa. 

Totuushan on kuitenkin se, että olen saanut tehdä opiskelun eteen ihan tosissaan töitä, eikä se aurinko todellakaan ole paistanut joka päivä. Viimeiset pari viikkoa päivät kuluivat kirjastossa ja kotona tentteihin lukiessa (joista toisen pääsin jopa ensimmäisellä yrittämällä läpi, jee!) ja välillä teki mieli takoa päätä pöytään. Stressin määrää ei edes huomannut ennen kuin rutistus oli ohi. Onneksi tilaisuuksia taukoihinkin löytyi, nyt voin huokaista helpotuksesta ja kertoa vähän, mitä muuta on tullut puuhattua!

Mitä sitten oikein tehdä Enschedessä, jos ei lähde reissaamaan eikä luentojakaan enää ole? Pääsiäisloman lopuksi käytiin keskustan lähellä olevassa tivolissa, jossa pääsin kirjaimellisesti tuulettamaan päätäni. Hollantilaiset selkeästi tykkäävät DJ:istä ja bilemusiikista, sillä paikka muistutti enemmän ulkoilmapippaloita herkkukojuilla ja parilla laitteella, kuin miksi tivolin miellän.  Mieliteot suuntautuivat myös enemmän pussikaljoitteluun (ei sentään toteutettu) kuin hattaraan. Ryhmäpaineen alaisena ja tunnetusti vähän yllytyshulluna lähdin monen vuoden huvipuistotauon jälkeen mukaan hirveän näköiseen laitteeseen, joka osoittautui ensimmäiseksi tilaisuudeksi nähdä Enschede vähän korkeammalta. Ja ylösalaisin. ESN:n mukana käytiin myös keilailemassa, mikä osoittautui puolestaan aikamoiseksi flopiksi, siitäkin kun on muutama vuosi aikaa... Hauskaa oli, ei kai muulla ole niin väliä? 

Happy Italy on edelleen suosikkiravintolani, tai -paikkani, täällä! Sosiaalisen elämän kaipuussa mentiin tyttöjen kanssa viime viikolla syömään ja päädyttiin tilaamaan jälkkäriksi Pizza Fragola - kuuma pizzapohja tuoreilla mansikoilla ja mascarponella. Saatiin se ekstra-täytteillä ja ilmaiseksi, en valita.. Edellisellä kerralla myöhästyessäni minut ohjattiin oikeaan pöytään kysymällä på svenska, että olenko suomalainen, tai jotain sinne päin. Huikea palvelu! ;) 

Lauantaina vastasin myöntävästi kaverin kutsuun lähteä kaupungille tekemään jotain, ja lopputuloksena oli päämäärätön kävelykierros omassa kaupungissa. Oli yllättävän mukavaa kierrellä keskustassa tappamassa aikaa ja pysähtyä välillä ostamaan kukkia tai hollantilaisia herkkuja ja päätyä lopuksi terassille ilta-aurinkoon istumaan. Normaalisti keskustakäyntini koostuvat kiireisestä juoksusta ruokakauppaan tai, noh, baariin. Sunnuntaina tempaisin spontaanin pyöräretken naapurikaupunkiin Hengeloon. Matkaa sinne on vain reilu 9 km suuntaansa, mutta reissu kävi enemmän kuin hyvin päivän urheilusuorituksesta, eikä maisemissakaan ollut valittamista. Viikonloppu tuntuikin siltä, kuin olisi lomalla omassa kaupungissa. 

 

Loppukevennys: Stroopwafels ja tuore ananas, kaupasta tarttuu mukaan välillä hyviä juttuja! 

Ihana Hollannin kevät!

Kevät on virallisesti täällä! Lintujen laulu on ihan mieletöntä, lenkillä tarkenee hupparilla tai t-paidalla, sisällä on kuuma vaikka ikkuna on auki ja aurinko se vaan jaksaa paistaa. Torilla myydään kukkia joka päivä ja hymy on herkässä. Oma elinympäristö on tullut jo sen verran tutuksi, että kiinnostus reviirin laajentamiseen kasvaa. Ulkomaille tai muihin kaupunkeihin ei kuitenkaan joka viikonloppu huoli lähteä, sillä aivan ihania paikkoja löytyy ihan lähiympäristöstäkin, kun ottaa jalat tai pyörän alle ja poikkeaa vähän jokapäiväiseltä reitiltä!

Pääsiäisenä käytiin katsastamassa kivalta näyttävä puistoalue, jonka ohi pyöräillään joka päivä kampukselle. Päämäärä yllätti silti täysin, sillä narsissiniittyjen jälkeen meitä oli vastassa aaseja ja vuohia! Arvatkaa vaan, missä kulutan lenkkikenkiä loppukevään?

                  
 ..ja tietysti hollantilaista maalaismaisemaa! Talot, tiet, korkeat puut ja rehottavat laitumet asukkeineen tekevät maisemasta ihanan erityisen.

Ja paikkahan sijaitsee aivan yliopiston kampuksen vieressä! Oli hauskaa törmätä yliopiston kyltti idyllisen maalaismaiseman keskeltä. Oli helppo unohtaa, että kaupunki on ihan siinä lähellä. Puistossa käy parin lenkin perusteella niin lapsiperheitä, lenkkeilijöitä kuin häävalokuvaajiakin, ja kaikilta irtoaa tervehdys ohittaessa. 

Hymy herkässä esseenkirjoituspäivän päätteeksi, ulkona +19 ja karvakamuja taas moikattu. Onnellisimman fiiliksen pitkästä aikaa toi perjantaina näkemäni noin 10 koiraa, jotka näyttivät niin onnellisilta että en meinannut kestää. Onneksi täällä tuntuu olevan ihan ok hymyillä julkisilla paikoilla :D

Tänä iltana kävin kuluttamassa ylimääräisiä energioita "pienellä" kävelyllä kevätillassa. Vielä melko uuteen kaupunkiin ja asuinympäristöön tutustumisen tavoista ehdoton kestosuosikkini on jo itselleni perinteeksi muodostunut päämäärätön lenkki ilman mitään Google Mapseja. Harrastuksen aloitin Savonlinnassa, ja jatkumoa on kertynyt Vaasassa ja nyt täällä. Paikallinen lähiö pikkuruisine etupihoineen ja pubeineen sekä lammen ympärillä oleva rauhallinen ja kaunis puisto takasivat maanantaille täydellisen lopetuksen! 

Niin kovasti kevätmieli ja paikallisten iloisuus tarttuu, että piti läydä viime viikolla hakemassa torilta kotiin vähän kukkia! Eihän siinä meinannut osata päättää, että ostaako ruusuja vai tulppaaneita, saatika minkä värisiä.. Ihanaa kevään alkua ja jatkoa! <3