Hallo, Münster!

Tiistaina oli täydellinen päivä - aikainen herätys, ryhmätyön tekeminen, paras salitreeni aikoihin ja hemmotteluhetki kampaajalla leikkauttamassa vähän kevättukkaa. Kampaajalla seurana oli karvakaveri omassa kuninkaallisessa tuolissaan. Kommelluksilta en kuitenkaan välttynyt, sillä kampaajan kanssa meinasi tulla pahasti kielimuuri vastaan ja kotimatkalla sain jälleen pyöräni ketjut jumiin. Eihän siinä auttanut kuin ensin vääntää rautalangasta kahden ammattilaisen kanssa omien hiuksien tulevaisuudesta ja sitten korjata fillari. Tällä kertaa pyörä ei kuitenkaan jättänyt keskelle risteystä, kuten ensimmäisellä kerralla, kun pääsin ketjujen kanssa taitojani kokeilemaan. 

Keskiviikkoaamuna hypättiin junan kyytiin kohti naapurimaata eli Saksaa. Enschedehän on vähän niin kuin Hollannin Imatra - naapuriin on todella lyhyt matka! Saksan puolelle on naurettavan helppo tehdä vaikka päiväreissuja kaupunki kerrallaan. Moni kurssikaveri opiskelee Münsterissa tai on sieltä kotoisin, joten päätimme uteliaisuudesta aloittaa Saksaan tutustumisen sieltä! Moni suosittelikin Münsteria ja kertoi, että siellä on nättiä.

Oli jännä huomata, miten reilun tunnin junamatkan aikana valtion vaihtuessa myös kulttuuri, arkkitehtuuri ja ilmapiiri muuttuivat huomattavasti. Määränpäätä lähestyessä junan ikkunassa vilisivät miniatyyriset, kaksion kokoiset talot pikkuruisine pihoineen (näyttivät enemmän vajoilta kuin taloilta) ja keskustassa rakennusten tyyli oli selkeästi enemmän saksalainen. Olen tietysti tottunut hollantilaiseen katukuvaan, joten ero on helppo huomata. Keskustassa kuljettiin katuja katedraalin ympärillä ja ihasteltiin ravintoloiden ja kahviloiden terasseja. Löydettiin suloinen joki, piti ottaa ihan vakavissaan kuva vehreässä ympäristössä kesätukan kunniaksi.

"Miksei Suomessa oo tälläsiä jätskibaareja?!" Päiväreissu on aina hyvä tekosyy huijata terveellisissä elämäntavoissa ja testata uutta jäätelömakua. Meillä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmaa eikä aikataulua reissullemme, oli ihanaa vain kulkea jäätelö kädessä ja ihastella ympäristöä. Rakastuin! Yllätyin vähän siitä, että missä tahansa asioidessa kielimuuri oli suurempi ongelma kuin Hollannissa. Omat saksan kielen taitonikin ovat yhden kurssin taustalla vielä aika heikot. Syötiin eväslounas puiston penkillä.

Kun kerran tilaisuus koitti, olihan se suoritettava pakollinen kirkkovisiitti. Upeisiin, vanhoihin kirkkoihin ja katedraaleihin ei vain voi kyllästyä, jokaisessa on omat yksilölliset juttunsa. Satuttiin vahingossa (aika moni asia vaihdossa on mennyt vahingossa täydellisesti) Münsteriin markkinapäivänä, mikä oli todella hyvä juttu, sillä mielestäni markkinat ovat yksi parhaista paikoista tutustua uuteen kulttuuriin.

Yksi päämäärä reissulle kuitenkin oli: eläintarha! Otettiin bussi keskustasta, mutta perillä huomattiin, että maksu onnistuu ainoastaan käteisellä, mitä meillä ei tietenkään ollut. Lähin automaatti oli tuhannen mutkan takana, joten päätettiin körötellä takaisin keskustaan.

Bussipysäkille kävellessä päästiin kuitenkin ottamaan lähempää yhteyttä saksalaiseen landeen, jotain hyvää koitui siis tyhmästä päästä!

*Vihreä avautumisvaroitus* 

Tunti ja take away -kahvi myöhemmin oltiinkiin jo eläintarhassa! Olen viimeeksi käynyt Korkeasaaressa joskus pienempänä, joten olin jopa innoissani. Eläimiä löytyi trooppisista linnuista  ja pingviineistä norsuihin ja kirahveihin. Porkkanaa äänekkäästi rouskuttavat karhut valloittivat sydämeni, mutta into vaihtui pian suoraan sanottuna pa**aan fiilikseen, kun näki eläimet kaltereiden ja lasien takana. Jotkut eläimet olivat vielä ok, mutta norsut ja verkkojen rajoittamat linnut iskivät totuuden vasten kasvoja. Oma tietämys maailmasta ja eläinrakkaus nousivat vahvasti pintaan, mutta täytyy muistaa, että näille asioille ei oikein mitään itse tässä ja nyt voi.

Tässä kuvassa yhdistyy hyvin se, miten sekavia fiiliksiä visiitti herätti. Kisun nukkuma-asento herätti minussa vahvat empatiat ja tunnistin siinä itseni ja naureskellen otin siitä kuvan. Samalla kuitenkin kuvaan tallentui karu totuus. Eläintarhat ovat sinänsä kivoja paikkoja, mutta perille pääseminen muistutti vain siitä, miten tämä maailma on lopulta aika sekaisin. 

Mutta kohtasin eläintarhassa spirit animalini, mangustin! Se teki minut hyvin iloiseksi, aivan käsittämättömän hauska eläin.

Eläintarhassa vierähti pari tuntia, minkä jälkeen alkoi jo maistua ruoka. Löydettiin söpö leipomo ja napattiin sieltä salaatit ja jälkkäriksi kakkupalat. Paikkaa oltiin kuitenkin jo sulkemassa, joten jouduttiin hiippailemaan takaovesta ulos syötyämme. 

Aurinko laski kauniisti katujen taakse, kun lähdettiin suunnistamaan takaisin asemalle. Meillä oli kartta, mutta selvittiin reissusta ilman kummempia eksymisiä.

Bongasin paikallisen musiikkiopiston tai muun vastaavan ikkunan ja keväisen puun, kaksi maailman parhaista asioista samassa kuvassa! Satuttiin täydelliseen aikaan junalle, evääksi oli vielä leipomon kakut matkassa. Oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvä päivä! Päiväreissut ovat täällä niin ihanan helppoja, kun liput eivät Saksaankaan ole junasta kiinni. Nyt tuntuu, että olen päässyt vaihdon siihen makuun, mitä eniten odotin: reissaamiseen!