Parque Nacional de Garajonay 25.1.

Viimeiset postaukset reissusta tulevat Hollannista ja myöhässä, sillä Agulossa nettiyhteys ei ollut kovin kummoinen ja keskityin nautiskeluun. Tässä vaiheessa päivittämistä tulee mieleen, että olipa vaan ikimuistoinen, ihana ja ainutlaatuinen reissu. Jännitystekijöitä oli useita ennen koneeseen astumista, mutta kaikki oli lopputuloksen arvoista!

Pidempi patikkareissu Garajonayn kansallispuistoon oli suunnitelmissa reissun kohokohta ja odotetuin juttu. Tosiasiassa kaikki suunnittelematon ja yllättävä, kuten Agulo-perheeksi muodostuneet naapurit ja yllättävät paikat, olivat niitä huikeimpia juttuja. Garajonay on saaren korkein huippu, ja sitä ympäröi Unescon suojelema kansallispuisto. Fun fact: toinen Unescon suojelema asia saarella on silbo, vihellyskieli, josta saimme oppaaltamme näytteen patikan lopuksi. Kansallispuisto on todella suuri ja osa siitä paloi 2012 maastopalossa.

Valitsimme aluevaltaukseksemme El Cedron reitin, pääsimme näkemään harvinaisuuksia ja kuuluisan laakerimetsän. Metsä on suurimman osan ajasta sumupilvien peitossa ja jopa kylmä, mutta tänä vuonna talvi oli harvinaisen lämmin ja kuiva. Hupparia ei siis tarvinnut kuin varjossa! Varoitus: kuvia on paljon, mutta ei mielestäni tarpeeksi. Aion mennä tuonne vielä uudestaan, saarella ja ainoastaan kansallispuistolla olisi varmasti vielä tarjottavaa! 

Eväät olivat mukana, mutta vuorenrinteellä, saaren ainoan leirintäalueen vieressä oleva pikkuravintoja vei voiton. Maisema, astiat ja ruoka tekivät lounasbreikistä varmaan kauneimman aterian ikinä!

Siellä se ravintola näkyy. Vatsat täynnä oli hyvä (lue: alkuun kohtalaisen vaativa) jatkaa nousua. 

"A living fossile". 

Vuoripuro. Kuulemma yksi saaren erikoisuuksista, vapaana virtaava vesi.

Happy tourist.

Oh misty eye of the mountain below. 

Ei vuosirenkaita. 

Sieltä se Teide taas kurkkii.

Meillä oli mukana myös karvainen kaveri!

Valle Gran Rey men var är Anders?

Los Helechosissa meille kävi uskomaton tuuri naapureiden kanssa, mikä teki reissusta entistä huikeamman. Seinänaapurissamme asuva ruotsalainen pariskunta lähti sunnuntaina vuokraamallaan autolla päiväreissulle Valle Gran Reyhin ja pyysivät meidät mukaan. Ihanan spontaania, tuplahauskaa ja vaivatonta. Valle Gran Rey tunnetaan hipeistä, torista, saaren joidenkin mielestä parhaista rannoista ja suvaitsevaisuudesta. Anders ja Amelea olivat häämatkallaan ja me äidin kanssa äiti-tytär -reissulla, eli juttua riitti! Pääsi ruotsin taitoakin treenaamaan edes vähän. 

Markkinat, kaikkea ihanaa mutta mitään en ostanut. 

Onneksi otin Canonin mukaan, sain harjoitella tekotaiteellista kuvaamista meren äärellä :D

Turistikuva palmun ja vuoriston kanssa. Takana juuri niitä hotelleja, joita lähdimme Aguloon pakoon. Oli silti kiva nähdä päivän ajan erilaista elämää. Ainut kesämekkopäivä aktiviteettien puolesta, hymyilytti. Pyörittiin äidin kanssa kaupungilla ja ihasteltiin kauppoja (ja ihmeteltiin saksan kielen määrää). Sitten rantoja bongaamaan, kun eväät oli ostettu :)

But first, let me take a glass of wine!

Meinasi tulla harmi, kun sää ei oikein suosinut uimareita. Bongaa musta hiekka! 

Löydettiin lopulta kesyin ranta eli "baby beach". Pienessä poukamassa suojassa isoimmilta aalloilta oli hyvä uida ja asettue kiven juureen lukemaan. Miten niin ollaan äidin kanssa samanlaisia?

There. Yksi monista todistusaineistoista ja hetkista, kun kävin uimassa. La Gomerasta mainittiin matkaoppaissa ja netissä surkeat rannat, mutta lopulta löydettiin niitä reissun aikana aaaaika monta.. 

Men var är Anders? Hukattiin reissuporukan ainut mies, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! Bongasin upeaa auringonlaskua ja metsästettiin valkoista autoa.

Ja upein näkemäni auringonlasku. Parin viikon aikana Atlantin äärellä ja todella usein kirkkaan taivaan alla tuli nähtyä siis upeimpia auringonnousuja, -laskuja ja täysikuu. Auringonlaskun jälkeen mentiin vielä porukalla syömään. Ravintolassa viereisessä pöydässä istui saksalainen äiti ja poika, joihin äipän kanssa tutustuttiin ensimmäisellä San Sebastianin reissullamme. Reissun ja saaren huikeimpia asioita olivat ihmiset ja tällaiset kohtaamiset - ihmisten kohtaaminen voisi olla joka päivä yhtä spontaania, yllättävää ja ilahduttavaa. Kotimatkalla kansallispuiston halki näimme auton ikkunoista sen upeimman kuun, joka valaisi vuoret ja koko maiseman, just wow. 

Mirador de Abrante, Lepe-Hermiqua & Las Rosas

 Rentoutumisen lisäksi ollaan oltu ihan aktiivisiakin. Käytiin kiipeämässä Agulon kylän yläpuolella oleva näköalapaikka kiertämällä vuoren toiselle puolelle ja kävin Lepessä ja Hermiquassa uudestaan. Tässä postauksessa on lähinnä kuvia seikkailuista ja elämästä.

Äiti, mie ja Diana. Los Helechosissa tutustuttiin ihan huippuihin naapureihin. Kiivettiin porukalla tsekkaamaan näköalapaikka Agulon yllä noin viiden tunnin patikalla :)

Vähän perspektiiviä. 

Vuoren laella maisema näytti ihan erilaiselta kuin alhaalta uskoisi. Ei näkynyt marsilaisia :/

Kohteessa. Näköalaulokeasian lattia oli lasia, voin kertoa, että ei ollut ihan läpihuutojuttu tepastella sinne... 

..mutta tässä todiste että kaikkine korkeanpaikan kammoineni kävin kuitenkin! Ihan hyvät oli näkymät kotikylälle suoraan alas. Heh.

                                                       
                                                             Lounasbreikki, kelpasi.
                                   
                                      Joka mutkan takana uusi ja erilainen maisema, loved it!

Pakko oli välillä pysähtyä vaan tuijottamaan. Jos oikeasti kiinnostaa miltä täällä näyttää, kannattaa lähteä itse reissuun! Voin suositella erittäin lämpimästi.

                                                           

Kotiin.

Raskas työ vaatii kunnon palautuksen katolla. 

Agulon kukat

Saatiin yökylään herra Gekko! 

Feet up!

Perus porrastreeni! Ensin näitä muutama mutkallinen alas ja ylös Lepen kylään, siitä vielä pieni lasku Hermiquan rantaan. Ja sama reitti takaisin tietty! 

Nousemassa Lepeen, tässä näkyy hyvin penkereet, joiden lomassa kulkevaa polkua laskin laaksoon. Penkereiden takana Agulo! 

                                                       

Kärpänen.

Lepe-Hermiqua

Playa de la Hermiqua. Eli kohteessa, pieni breikki ihan kaikesta aaltoja katsellen.

Breikki muurilla banaanipeltojen vieressä. 

                                                       

Onnea äiti <3

                                                       

Synttäripäivällisen synttärijälkkärit paikalliseen tapaan. Tuota, nam. La Gomeran siirappia jne.

Vakiravintola.

Lauantaina lähdettiin käymään Las Rosasissa. Sinne ajoi bussilla vain hetken. Käytiin katsomassa paikat ja syömässä :)

Pähee vesipullo! 

Sain pihvin, olin tyytyväinen.

Illalla nähtiin upein melkein täysikuu ikinä. Onneksi älyttiin lähteä katsomaan yön pimenemistä Agulon kujille lauantaina, täysikuuta päästiin nimittäin ihailemaan seuraavana iltana vain auton ikkunasta! Silloin ajettiin saaren halki Valle Gran Reystä ja kuu valaisi vuoret upeasti. <3

Pysähdy hengittämään. Aamukahvit merinäköalalla, joka aamu. 

Hyvä kirja, halpa viini. 

                                      

Auringonnousu Teneriffan takaa joka aamu lähes tasan klo 8.00. Such wow. Hyvä syy ja motivaatio herätä melkein joka aamu ajoissa, löysin siis viimein unirytmin - johan sitä oli puolisen vuotta etsitty!

Yksi parhaista jutuista oli kattoterassi, jolta näki täydellisen auringonnousun. Yhdistettynä aamukahviin ja jumppaan, sanoisin että aika bueno.

Naapurin kirkko, tasatunneista ei voi erehtyä. Eikä aina puolikkaistakaan. Joskus jäätiin vähän kyseenalaistamaan kellojen soiton syytä.