Los Helechosissa meille kävi uskomaton tuuri naapureiden kanssa, mikä teki reissusta entistä huikeamman. Seinänaapurissamme asuva ruotsalainen pariskunta lähti sunnuntaina vuokraamallaan autolla päiväreissulle Valle Gran Reyhin ja pyysivät meidät mukaan. Ihanan spontaania, tuplahauskaa ja vaivatonta. Valle Gran Rey tunnetaan hipeistä, torista, saaren joidenkin mielestä parhaista rannoista ja suvaitsevaisuudesta. Anders ja Amelea olivat häämatkallaan ja me äidin kanssa äiti-tytär -reissulla, eli juttua riitti! Pääsi ruotsin taitoakin treenaamaan edes vähän.
Markkinat, kaikkea ihanaa mutta mitään en ostanut.
Onneksi otin Canonin mukaan, sain harjoitella tekotaiteellista kuvaamista meren äärellä :D
Turistikuva palmun ja vuoriston kanssa. Takana juuri niitä hotelleja, joita lähdimme Aguloon pakoon. Oli silti kiva nähdä päivän ajan erilaista elämää. Ainut kesämekkopäivä aktiviteettien puolesta, hymyilytti. Pyörittiin äidin kanssa kaupungilla ja ihasteltiin kauppoja (ja ihmeteltiin saksan kielen määrää). Sitten rantoja bongaamaan, kun eväät oli ostettu :)
But first, let me take a glass of wine!
Meinasi tulla harmi, kun sää ei oikein suosinut uimareita. Bongaa musta hiekka!
Löydettiin lopulta kesyin ranta eli "baby beach". Pienessä poukamassa suojassa isoimmilta aalloilta oli hyvä uida ja asettue kiven juureen lukemaan. Miten niin ollaan äidin kanssa samanlaisia?
There. Yksi monista todistusaineistoista ja hetkista, kun kävin uimassa. La Gomerasta mainittiin matkaoppaissa ja netissä surkeat rannat, mutta lopulta löydettiin niitä reissun aikana aaaaika monta..
Men var är Anders? Hukattiin reissuporukan ainut mies, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! Bongasin upeaa auringonlaskua ja metsästettiin valkoista autoa.
Ja upein näkemäni auringonlasku. Parin viikon aikana Atlantin äärellä ja todella usein kirkkaan taivaan alla tuli nähtyä siis upeimpia auringonnousuja, -laskuja ja täysikuu. Auringonlaskun jälkeen mentiin vielä porukalla syömään. Ravintolassa viereisessä pöydässä istui saksalainen äiti ja poika, joihin äipän kanssa tutustuttiin ensimmäisellä San Sebastianin reissullamme. Reissun ja saaren huikeimpia asioita olivat ihmiset ja tällaiset kohtaamiset - ihmisten kohtaaminen voisi olla joka päivä yhtä spontaania, yllättävää ja ilahduttavaa. Kotimatkalla kansallispuiston halki näimme auton ikkunoista sen upeimman kuun, joka valaisi vuoret ja koko maiseman, just wow.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti