Vahinkoloma

Tänne tuli kesä! Kuten otsikko antaa ymmärtää, huomasin järjestäneeni itselleni vahingossa viikon loman kesken lukukauden. Viime viikonlopuksi sain kaverin kylään Suomesta, ja alkuviikosta lähdimme Amsterdamiin. Parin yön reissu venyi kolmannen päivän iltaan saakka, sillä aurinkoinen kaupunki vehreine kanaalinvarsineen, kauniine puistoineen ja ihmisvilinöineen vei sydämeni ihan kokonaan. Tällä kertaa kaupunki tuli erittäin tutuksi rennon ja kiireettömän kävelyn jälkeen. 

Reissulla tuli huomattua, että hollantilaiset tarjoilijat ovat yleensä aika pihalla: lounaalla saatiin odottaa aterimia varmaan tunti, eikä kokemus ole kuulemma ainoa laatuaan. Hostelli oli muuten hyvä, mutta aamulla herättiin remonttiin ja viimeisenä iltana suihku jäi vain haaveeksi, kun koko talosta katkesi kuuma vesi kokonaan. Reissustä jäi mielettömän hyvä fiilis, joka jatkui koko loppuviikon. Mieleeni tuli myös ajatus joskus Amsterdamiin muuttamisesta, ainakin suunnitelmat hakea Hollannista esimerkiksi harjoittelupaikkaa tuntuvat vakavammilta. 

Viikko oli ihana ja vietin paljon aikaa muiden ihmisten kanssa, kotona kävin vain käätymässä. Siksi etenkin äitienpäivän merkeissä tulikin yllättäen todella koti-ikävä ja haikea fiilis, kun ajatukset alkavat siirtyä arkeen palaamiseen: kyllä niitä omia ihmisiä alkaa oikeasti olla ikävä, ja omia maisemia ja paikkoja kaivata. Aiemmin stressasin paljon sitä, etten ehdi tehdä ja kokea täällä kaikkea mitä haluaisin, ja pieni tauko kaikesta tästä taukoilusta teki ihan hyvää. Tajusin nimittäin, että kaikki mitä en tämän vaihdon aikana ehdi tehdä, antaa minulle lisää syitä palata pian takaisin. Lisäksi heräilevä ikävä tekee kotiinpaluun lähestymisestä ennemmin mukavan ja odotuksenarvoisen asian. 

Hollannissa on todella yleistä pitää koiria vapaana myös kaupungissa. 

        

Amsterdamin monet puistot tarjosivat silmänruokaa luontorakkaille ja ihanan pakopaikan turistivilinästä, vaikka kaupungin hyörinä turruttikin ajatukset ihanasti pois kaikesta arkisesta. Esimerkiksi suuri Vondelpark aivan Museumpleinin (aukio, jolla sijaitsevat Van Gogh -museo, Rijksmuseum ja I amsterdam -kirjaimet) vieressä kannattaa käydä kurkkaamassa! Kaduilla näkyi myös katukirjastoja. 

Välillä tulee pysähdyttyä miettimään, että minkäslaisessa maassa sitä oikein majaillaan. Hollannin historia on jäänyt kieltämättä hieman muiden aiheiden varjoon, vaikka aikanaan historia tuli jopa kirjoitettua. Reissussa epätietoisuus Hollannin historiasta muistutteli itsestään, sillä tuumailin aihetta kansallismuseo Rijksmuseumissa sota-aiheisia maalauksia katsellessani. Helatorstai on Hollannissa "vapautuspäivä" (Bevrijdingsdag tai liberation day). Edellisenä iltana muistettiin sodan uhreja, ja tämän kunniaksi maassa on yleinen hiljainen hetki kahdeksalta illalla. Olin juuri matkalla takaisin kotiin, kaikki junat pysähtyivät tasan kello 20.00, ja kahden hiljaisen minuutin ajan katselin maalaismaisemaa junan ikkunasta miettien, missä olenkaan. 

Rijksmuseumin kirjasto

Kaikenlaista rojua kanaalien pohjalta. 

Bevrijdingsdagin festarit toivat kampukselle ihan mielettömästi porukkaa. Istuskelimme lähinnä alueen ulkopuolella, juotiin sangriaa ja nautittiin auringosta. 

Perjantaina pyöräilin muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle Lonnekerin tuulimyllylle. Maisema sen ympärillä oli mielettömän kaunista! 

Launtaina tehtiin porukalla pyöräretki Rutbeekin pienelle järvelle, noin puolen tunnin pyörämatkan päähän. Auringon paistaessa poljettiin kaupungista tasaisten peltomaisemien ja tuulimyllyn ohi ja ihanissa maalaismaisemissa pienempiä teitä vehreiden puiden katveessa. Matkalla suututin paikallisen pariskunnan meinatessani törmätä heihin, kun juutuin katselemaan nukkuvia lampaita. Järvellä meni koko päivä, heitin järvitalviturkin ja sain rusketuksen takaisin! Viikko oli hyvä päättää grillibileisiin sattumalta tutustumieni suomalaisten kanssa kauempana lähiössä ja rauhalliseen sunnuntaihin puistossa, salaloman jäljiltä on nyt aivan mielettömän rentoutunut ja lähes uudestisyntynyt olo! Maanantaiaamuna koittaa vielä paluu arkeen, kun luennot ja rästiin jääneet lukemiset odottavat. Oman loman ottaminen on kuitenkin ihan parasta, jos siihen on yhtään saumaa!