Festareita ja ihan oikeita ajatuksia

Viimeiseen reiluun viikkoon mahtunut paljon hulinaa, joten Vaasan vappuviikkoon voin melkei nsamastua. Viime viikolla käytiin katsomassa FC Twenten peliä Enscheden isolla stadiumilla ja viikonloppuna yliopiston kampuksella järjestettiin maan suurimmat opiskelijabileet ison juoksutapahtuman päätteeksi. Keskiviikkona juhlittiin Hollannin kuninkaan synttäreitä eli King's Dayta Amsterdamissa festareilla. Kaiken tämän menon keskellä on kuitenkin herännyt monenlaisia fiiliksiä siitä, että vaihdon puoliväli on jäänyt auttamatta taakse.

Aika on kulunut nopeasti ja sitä on usein kuullut itsensä sanovan, että tästä ajasta pitää ottaa kaikki irti, ollaanhan sitä vaihdossa ja kaiken pitäisi olla kivaa ja täydellistä. Joka viikko ei kuitenkaan vain voi reissata vaikka mieli tekisi, ja joskus pitkän kirjastopäivän jälkeen on mukava vain olla kotona ja katsoa Netfixiä. Viimeistään tässä vaiheessa vaihtoa on tullut hyväksynnän paikka siitä, että tämä loppuu joskus, ja täälläkin on joskus tylsää ja huonoja päiviä. Uuteen paikkaan ja arkeen tottui kotoutui yllättävän nopeasti, joten ei mikään ihme, että tuntuu ihan hullulta, että tämä ei kauaa enää jatku.

Tulin tänne ottamaan täydellisen irtioton Suomen velvollisuuksista, mutta joutenolo ei ole aina helppoa. Olen välttänyt kulttuurishokin ja koti-ikävän, mutta tässä kohtaa itselle tuli pieni shokki ja hyväksynnän paikka: kaikista illallisista, bileistä, luennoista ja reissuista huolimatta olen täällä todella yksin. Täällä on ollut pakko oppia olemaan itsensä kanssa ja sietämään sitä, ettei jokaiselle päivälle ole valmista ja ihan liian kiireistä ohjelmaa. Tietäjät tietää. Suuremmilta murheenkryyneiltä on kuitenkin vältytty, eikä kotiinpaluuta halua vielä edes ajatella, vaikka usein ajatus sinne harhaileekin. 

Tähän väliin voisin avata hieman kokemuksiani opiskelusta Twenten yliopistossa! Ensimmäisen moduulin tulokset ovst pikkuhiljaa ropsahtaneet tietoon ja hyvinhän ne meni, seuraavat luennot alkoivat viime viikolla. Europe and the World -kurssi tuntuu erittäin mielenkiintoiselta ja hyvältä, on erittäin mielenkiintoista opiskella EU-tason asioita kansainvälisessä ympäristössä. Vaatimustasoa ei voi edes verrata siihen, mihin Suomessa on tottunut. Arvosteluasteikko on täällä ihan hullu, hyväksyttyyn tuloksen vaaditaan 5.5-10 pistettä. Yhden tentin läpäisin esimerkiksi 5.7 pisteellä, eli hilkulle meinasi mennä. Koeviikkojen aikaan pari viikkoa sitten tuntui, että kampuksen kaikki itseopiskelutilat täyttyivät loppupanikoijista (mukaan luettuna minä itse) ja iltaisin ketään ei ollut missään. Ajan nopeasti kuluminen tuo myös deadlinet nopeammin kohdalle ja tenttien läpäisyyn on eri paineet, kun kurssille ei ensi syksynä enää pääse.

Itse olen opiskellut täällä nyt politiikkaa, lakia ja EU-asioita. Suomessa luen viestintää, joten aluksi minulta meni monta viikkoa siihen, että ymmärsin luennoilla yhtään mitään. Tulos on ollut kuitenkin enemmän kuin palkitseva, sillä EU-tason asioiden opiskelu kansainvälisessä porukassa on ihan äärettömän mielenkiintoista ja opettavaa. Lähdin vaihtoon rentoutumaan ja pitämään hauskaa, mutta kävikin niin, että olen saanut uutta intoa opiskeluun ja mietinnän alle on tullut jopa alan vaihto. 

"Typerä humanisti, ei opiskeleminen mitään auta" on tuttu lausahdus ainakin Vaasan humanisteille, mikä ei aina jaksa edes naurattaa. Täällä olen päässyt talsimaan yhteiskuntatieteilijän saappaissa opiskellessani European Public Administration -ohjelmassa. Jos tuntuukin, että omat pääaineopinnot eivät anna kaikkea mutta niistä ei luopuakaan raaski, voi lähteä esimerkiksi vaihtoon kartuttamaan tietotaitoa laajemmalti, ja hakemaan omaan tutkintoon sitä jotakin. Itse saan todennäköisesti vaihto-opintoni hyväksiluettua sivuaineeksi, mikä tekee tutkinnostani mielekkään.

Batavierenrace-bileet kampuksella lauantaina

Käytiin testaamassa Escape Room, jonka opiskelijat itse rakensivat kampukselle. Epäonnistunut pako natsi-Saksan bunkkerista: check. 

King's Night -bileet Enscheden keskustassa, koko keskusta oli täynnä ihmisä ja DJ- ja live-musiikkia. 

Loveland. Pienet päiväfestarit Amsterdamissa, välillä satoi mutta naama paloi. 

Epävakaata säätä uhmaten lähdin juoksulenkille ja päätin kääntyä vähän eri kohdasta kuin ennen. Seurauksena törmäsin lähes kirjaimellisesti keskellä maalaistietä hurjan isoon kukkoon ja kanoihin, taisin vähän keskeyttää kukon machoilut, golf-rataa ohittaessa vaihdettiin jälleen tuntemattomien paikallisten ulkoilijoiden kanssa sympaattiset allo:t. Tien reunassa minua toljotti lauma lampaita ja hevonen. Hollantilainen sää muistutti kuitenkin itsestään tuulen yltyessä äkisti ja kaatosateen yllättäessä paluumatkalle kääntyessä. Vastaantulijat katsoivat ehkä vähän pitkään, kun palasin keskustaan läpimärkänä ja naama virneellä. 

Viikonlopuksi saan kaverin Suomesta kylään, jei! Saas nähdä mitä keksitään, ainakin Amsterdamiin alkuviikosta :)