Englannista lähtölaskentaan

Irtiottoja on tähän vuoteen mahtunut jo ihan jonkin verran, ja lisää on vielä erinäisissä muodoissa tulossa. Minkäs sille mahtaa, kun on järjestänyt itselleen elämän, jossa vakaus ja varmuus ja tasapaksuus ovat vain kaukaisia sanoja. Kun vapaata aikaa jonkin verran on ollut, päätin käyttää tilaisuuden hyväksi ja toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni Englannissa reissaamisesta. Tuttuja sieltä jonkin verran löytyy, joten muutamaa viestiä myöhemmin oli päätös tehty ja lennot buukattu. Suuntana olikin turnee Manchesteriin lentäen, sieltä junalla Yorkiin serkun luo, parin yön jälkeen sieltä Oxfordiin entistä kielimatkan isäntäperhettä moikkaamaan ja sieltä jälleen parin yön jälkeen takaisin Hollanti-kotiin Gatwickin ja Schipholin kautta.

Samalla, näin maanantain ja uuden viikon kunniaksi, tajusin, että lähden jo ensi viikolla takaisin Suomeen. Mieleen juolahtaakin sitten samalla lukuisia kotiinpaluuseen liittyviä ajatuksia ja stressiä. Kaverit pitäisi ehtiä hyvästetellä, kaikkea kivaa tehdä ja pakata viiden kuukauden elämä pikkuhiljaa pois. Kovin montaa blogitekstiäkään ei ehdi enää kirjoittaa, vaikka asiaa olisikin.

Tiistai-iltana saavuin Yorkiin matkattuani ensin pari tuntia junalla Pohjois-Englannin mökisten ja vehreiden maisemien halki. Seuraavana aamuna suuntasin pienellä opastuksella viehättävän ja eloisan kaupungin vanhaa muuria pitkin keskustaan viettämään aikaa. Tutustuin keskustan puistoalueisiin, historiallisiin rakennuksiin, kurkistin tuomiokirkkoon, hain lounasta leipomosta ja löysin itseni keskiaikaiselta kujalta, josta myös Harry Potterien Viistokuja sai aikanaan innoituksensa. 

Kohtasin puistossa pöllöjä. What? 

Keskellä vaihtohumua oli ihanaa irrota taas ihan kaikesta, ja lähteä reissun päälle yksin. Jännitystä lievensi ja turvallisuuden tunnetta toi kuitenkin se, että jokaiseksi yöksi löytyi majapaikka tuttujen ihmisten luota. Olikin aivan ihanaa viettää vähän aikaa sukulaisten kanssa ja vaihtaa kuulumisia, samalla nähden taas jotain uutta ja saaden lisää kokemuksia yksin reissaamisesta. Yorkin kaduilla kulkiessa kävi useampaan otteeseen mielessä, että on ihanan vapauttavaa reissata yksin, kun voi mennä paikasta toiseen juuri niin monen mutkan kautta kuin haluaa. Wifin tarpeellisuus tai tarpeettomuus kävi myös konkreettiseksi, kun yritti koordinoida itseään oikeisiin paikkoihin ja etsiä tietoa seuraavia päiviä ja julkista liikennettä varten. Vanhalla kunnon kartalla kuitenkin suunnistin kaikkialle. Toisaalta täytyy myöntää, että pitkillä junamatkoilla ja tekemisen puutteen koittaessa seura ei olisi ollut pahitteeksi, etenkin Oxfordissa. Reissu oli kuitenkin kaiken kaikkiaan enemmän kuin kannattava! Yorkin juna-asemalta lähdin torstaiaamupäivänä leppoisan aamukävelyn jälkeen kohti Oxfordia. Luin edellisenä päivänä netistä, että ensimmäisessä Harry Potter -elokuvassa nähtiin tärkeässä kohtauksessa vilaus Yorkin aseman siltaa (viereinen kuva). Asemalle päästyäni en vannoutuneena fanityttönä voinut kuin toljottaa, että no tuossahan se silta toden totta on! Naurattaa vähän, että tuli vahingossa kunnon fanituristireissu. 

Oxfordin kuuluisa kirjasto. 

Yllätys yllätys, myös Christ Church Collegen tiloista löytyy Pottereissa (ja muissa..) vilahtavia paikkoja. Sisällä olen käynyt aiemmin kuusi vuotta sitten, joten sieltä ei ole uusia kuvia. Oli silti kiva käydä käppäilemässä tiluksilla ja ihastelemassa vanhan ja upean yliopistokaupungin rakennuksia. 

Kontu vai tavallinen pelto Oxfordin laitamilla? Perjantaiaamuna heräsin ihan liian aikaisin lähteäkseni kaupungille, joten päätin lähteä aamukävelylle majapaikan viereisille kukkuloille ja pelloille. Pääsin tuntemaan englantilaista maalaismaisemaa, kun muta ja märkä heinikko kastelivat kenkäni ja sukkani, joka suunnassa näkyi ainoastaan vihreää (tai lehmiä ja aitoja) ja ison tien äänet kuuluivat vain kaukaisina. Mukana oli vain huonommat lenkkarit, joten enempää ei tullut urheiltua, mutta teki kyllä hyvää päästä hetkeksi vähän luontoon.

Päivällä aika kului kaupungilla kahviloissa. Reissun ainoana shoppailuna ostin uudet farkut, jonka jälkeen menin lounaalle luomukahvilaan. Siellä vierähtikin mukavasti pari-kolme tuntia.. Sieltä matka jatkui lähes suoraan seuraavaan kahvilaan, jossa meni jälleen pari tuntia kirjan ja oluen äärellä. Aika rento reissu siis, ei mitään listoja, ei tarvetta tehdä mitään tiettyä, reissun ainoana agendana oli ottaa aikaa ihan vain itselle kaupunkilomalla! 

Lopulta matkasin Englannissa kahdesti junalla ja kerran bussilla vaihtaessani paikkakuntaa. Siinä sai ihastella maisemia ihan huolella. Hauskoina huomioina junassa pistin merkille sen, että ensimmäisellä kerralla etukäteen varatulla paikallani oli "Reserved" -lappu ja snacksien myyjä huusi ihan oikeasti että "Anything from the trolly?" (jälleen viittaus Pottereihin, vannon ettei tämä ollut suunniteltua!). Kotimatkalla lauantaina sain kokea jänniä hetkiä, kun paluulento oli yli tunnin myöhässä ja jouduin juoksemaan Amsterdamissa junaan, jotta ehtisin viimeiseen junaan. Lopulta kiirettä ei edes ollut, mutta jatkossa voisin varata lentoja, joiden myöhästyminen ei aiheuttaisi riskiä myöhästyä viimeisestä yöjunasta kotikaupunkiin... Onneksi Red Hot Chili Peppersin uusin tarjosi kuunneltavaa koko matkaksi, tähän mennessä osaankin sitten varmaan koko tuotannon ulkoa. Yöjunassa Schipholilta Enschedeen (matka on noin 2-2,5 tuntia) olisi ilman musiikkia voinut hermo pettää kanssamatkustajiin, vaikka iloisen juhlinnan hajuja eikä ääniäkään voinut täydessä junassa kokonaan peittää. Elkää huoliko siellä kotona, hollantilaiset on leppoista kansaa ja keskittyivät lähinnä mölyämiseen. Olipa vaan seikkailu, huh.

Viimeinen kokonainen viikko Hollannissa on nyt käynnissä ja opiskelut tältä lukuvuodelta ja vaihdon osalta ovat nyt epävirallisesti paketissa. Reissun jälkeen pakersin ryhmätyön parissa koko sunnuntain ja maanantain, keskiviikon esitelmän jälkeen homma olisi sitten kasassa. Toki stressiä ja puuhaa aiheutuu kotiinpaluusta ja pakkaamisesta. Viimeiset tentit menivät kuitenkin sen verran onnistuneesti, että jos lippua ei jo olisi, voisin tulla jo juhannukseksi kotiin. On kuitenkin varsin mukavaa, että minulla on nyt aikaa laittaa asiat täällä kuntoon rauhassa ja viettää vielä aikaa rennoissa merkeissä. Brittireissu oli yksi pitkäaikaisista haaveistani ja yksi puolisalaisista tavoitteistani tälle keväälle/kesälle. Kaikkeahan ei kannata eikä voi suorittaa, mutta pakkoa sanoa että mission accomplished!