Miksi tehdä muuta kun voi reissata

Edellisen postauksen ajatusvirtaan olisi mahtunut vielä ajatuksia reissaamisesta. Vaikka vaihtoa on enää vain vähän jäljellä, on silti viimeisen viikon sisään mahtunut parikin reissua. Viikko sitten sunnuntaina käytiin Monikan kanssa Rotterdamissa ja Kinderdijkissä, sunnuntaina tultiin ESN:n järjestämältä yhden yön reissulta Kölnistä ja parin tunnin päästä suuntaan neljäksi päiväksi Englantiin. Reissaaminen on ihanaa ja muun muassa sitä tältä vaihdolta hain, mutta välillä siitä meinaa potea jopa huonoa omaatuntoa: haluaisi nauttia siitä omasta kohteesta ja lähiseudusta. Vaihtareita on moneen lähtöön, toiset reissaavat koko ajan, toiset taas eivät lähes lainkaan. Sitä huomaa yrittävänsä tasapainoitella kahden ääripään välissä ja saada jotain kaikesta irti. Lopulta kaikki rakentavat oman yksilöllisen kokemuksensa, kannattaa siis mennä silloin kun on tilaisuus ja halua, mutta kotiinkin jääminen on ihan ok, jos siltä tuntuu. 

Kiivettiin Rotterdamissa korkeanpaikankammoisen tutisevat unelmaportaat katsomaan maisemia ja ostettiin eväslounaisen jälkkäriksi vähän omena- ja porkkanakakkua. Käveltiin koko päivä auringossa, ja se kyllä näkyi sitten ihossa.. 

Kierrettiin kaupunkia verkkaisesti ja törmättiin mielenkiintoiseen katutaiteeseen. Käytiin kauppahallissa markkinoilla, jossa hyödynnettiin pahimpaan nälkään kojujen maistiaiset: säästettiin 100% reissuruokakuluissa. 

Erasmusbrug

Reissubestie. Tuttuun tapaan Monikalla oli kaikki hallussa, ei tarvinnut paljoa menemisiä miettiä :D

Kinderdijkin alueella on noin parikymmentä perinteistä tuulimyllyä, jotka ovat edelleen toiminnassa. Käveltiin maalaismaiseman halki, tuulimyllyjä riitti silmänkantamattomiin. Tarpeeksi pitkälle kun käveli, pääsi jopa eroon aasialaisten ja eläkeläisten turistiryhmistä. Matkaa Rotterdamista oli vesibussilla vain puolisen tuntia. Ihanaa, tällaisia maisemia lähdin tänne hakemaan!

Kölniin lähdettiin aikaisin lauantaiaamuna junalla, paikallinen ESN järjesti meille turistikierroksen ja illanviettoa kaupungilla. Oli huikea reissu, vaikka kotona sunnuntai-iltana oli aika rikkinäinen olo. Ennen paluumatkaa ukkosmyrsky pääsi yllättämään, mutta mitä pienistä. Voin muuten suositella Hostel Kölniä, palvelun, huoneiden ja buffet-aamiaisen taso oli erittäin hyvä! Kavereiden ja tuttujen kanssa kun reissasi, ei kuuden hengen huonekaan tuntunut hostellilta. Suihkukin oli parempi kuin kotona.

Kiosk Crawlin jälkeen, kun olimme siis ostaneet matkan varrelta muutamasta kioskista saksalaista olutta ja kävelimme niitä lipittäen kaupungilla, keräännyttiin kirkon edustalle paikallisten illanviettäjien sekaan etkoilemaan ja tutustumaan. Mukana oli siis myös Kölnin vaihtareita. Oli varsin rentoa, viinipullonkin saattoi kassajonossa keksiä jakaa tuntemattoman, paikallisen vaihtarin kanssa, samoihin pippaloihinhan sitä oltiin menossa.. 

Kolme muskettisoturia. Taisi olla viimeinen yhteinen reissu, onneksi on edustavaa todistusaineistoa. 

Kölnissä riitti katusoittajia ja polttariporukoita, mikä teki kaupungin tunnelmasta erittäin uniikin. Ja vähän hullun.

Sandwich- ja bretzel -illallinen Monikan kanssa ulkona kadulla ennen illanviettoon lähtemistä. Pienellä budjetilla ei paljoa ravintoloita kierretä.

Panorama-tornin maisemaa

"One last photo!" Tää käy joka ikinen kerta. 

Love locks. Erään aukion alla on konserttisali, jonka katto on niin ohut, että ihmisten askeleet kuuluvat saliin. Siksi kävely aukion halki on kiellettyä konserttien aikaan. 

Kirkkoja, värikkäitä taloja, katedraali, pitkä silta, modernia arkkitehtuuria, puistossa makaamista ja halpaa olutta. En voi kun suositella!