Opiskelijaelämää Enschedessä

Viimeinen kuukausi vaihtoani lähti jo viikko sitten käyntiin, joten voisin sen kunniaksi vähän kertoa, millaista opiskelijaelämä täällä Enschedessä ja Hollannissa yleisesti ottaen on ollut. Välillä mietin, että miksi en vain mennyt helpoimman kautta ja valinnut vaihtoon kursseja omalta alalta? Miksi en harrasta täällä ja täytä aikaani harrastusten kautta saaduilla kokemuksilla, kun siihen on loistava mahdollisuus? Koska voin tehdä niitä Suomessakin, ja tulin tänne tekemään jotain uutta, kokeilemaan noin puoleksi vuodeksi erilaista elämää. Tulin tänne pakoon aikatauluja ja asioita, jotka on "pakko", ja tyhjentämään elämäni kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä stressistä. Kampuksen lukuisista harrastusmahdollisuuksista päädyinkin lopulta jättäytymään salia lukuunottamatta pois, vaikka tarjontaa löytyisi niin urheilun kuin kulttuurin saralla ihan kaikenlaiseen makuun. Kävin esimerkiksi helmikuussa kuoron pääsykokeissa, mutta päätin lopulta antaa tämän kevään aikaa itselleni. Se olikin hyvä, sillä nyt olen pystynyt pitämään urheilun, reissaamisen, nautiskelun ja opiskelun melko hyvässä tasapainossa. Totta kai opiskelu ja muut oman elämän asiat ovat tuoneet stressiä tai mietittävää täälläkin.

Intialaiset opiskelijat järjestivät kampuksella viime viikonloppuna Holi -juhlat, kyseessä oli siis perinteinen intialainen color festival, jossa heitetään värejä ilmaan ja toisten päälle. Sain paikallisilta aika paljon pitkiä katseita ja kuittailuja polkiessani keskustaan.. Alempi kuva kertoo paljon siitä, miten hyviä kavereita minulla on: ota haisevat kengät pois jalasta ja pian joku tekee niistä käyttökelvottomat. Kaikkea kanssa. 

Viimeiset pari viikkoa kuluivat viimeiseen tenttiin lukiessa eikä mitään erityistä kirjoitettavaa pitänyt tulla, mutta tekevälle sattuu. Viime viikolla sain tuta hollantilaisen sään epävakauden, kun jouduin pyöräilemään kampukselta kotiin kaatosateessa mekko päällä. Helteisestä aamusta huolimatta ukkosmyrsky päätti siis yllättää kaupungin, toistamiseen samalla viikolla. Siis minähän rakastan kesäsadetta, mutta en silloin, kun olen ollut flunssassa viikon ja tajuan puolivälissä matkaa, etten pääse kotona heti edes kuumaan suihkuun - asuntoni boileri on kuulemma "dangerous to use", eli taloon on pian tulossa remontti ja suihkussa saan käydä loppuvaihdon ajan naapurin hotellissa tai salilla.


Viimeistä tenttiä edeltävänä iltana muistimme kämppiksen kanssa, että pakastin tuli sulattaa seuraavaksi aamuksi ennen siivoojan tuloa. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja radlerin voimalla yöopiskeluun. Aamupalatarvikkeet pitikin sitten käydä aamulla ensimmäiseksi hakemassa hotellihuoneen jääkaapista turvasta. Seuraavana aamuna siivooja pamahti huoneeseeni kahden jätesäkin kanssa ja jätti peräänsä lapun, jossa neuvottiin, mitä lähtiessä huoneelle pitää tehdä. Ensin mietin, että hetkinen, ollaanko minua potkimassa pihalle? Sitten totesin, että eihän tässä ole montakaan viikkoa enää muuttoon jäljellä. Että sellaisia vaihtosattumuksia minulla!

Perjantain tenttiä ja edellisen moduulin läpäisemistä (jonka viimeinen osuus oli ihan pirun vaikea) juhlistin sitten niinkin railakkaasti, että kävin illalla Kariman ja Riikan kanssa pizzalla Happy Italyssa. Kämppis oli jättänyt minulle tekemiään brassiherkkuja, jotka osoittautuivat epämääräisen muotoisiksi munkeiksi. Siis ihan sokerimunkeiksi. Sain flunssan, stressin ja kuuman päivän päätteeksi hirveän migreenin ja olin illalla suomeksi sanottuna loppu. Hotellin respa katsoi ensin tohellustani ovien kanssa (en ihan osannut avata), ja toivotti vaan hyvät yöt. Lauantaina kävin vetämässä keuhkot täyteen raitista ilmaa luonnossa pyörälenkillä ja koko iltapäivä ja ilta kului Food Truck -festareilla keskustan puistossa - mielettömästi erilaista ruokaa, herkkuja, rentoa musiikkia ja onnellisuutta. Makuhermoni tyydyttyivät siltä erää pulled pork -burgerilla, sangrialla ja kookosleivoksilla.

Suosikkimaisemiani <3

Festareiden jälkeen oltiin jännän äärellä, kun tajusin, etten ollut vielä printannut lippuani seuraavan päivän Rotterdamin reissua varten. Oli viikonloppu, joten oli aivan turha toivo edes ajatella liikkeitä tai kampuksen printtereitä. Onneksi muistin erään tutun naapurin maininneen, että hänellä on tulostin. Pääsinkin illalla vielä naapuriin tulostelemaan lippua, mutta visiitin jälkeen huomasin puhelimeni kadonneen. Ei taskussa, ei kotona, ei naapurissa. Ehdittiin miettiä jo vaikka mitä, kunnes naapurilta tuli viesti, että "I found it in my garbage". Nauratti kyllä ihan jonkun aikaa. 

Hollantiin ikinä koskaan suuntaavan kannattaa tutustua erilaisiin festareihin ja puistotapahtumiin. Alkoholilait ovat ihan toista luokkaa, mikä on omiaan lisäämään tapahtumien rentoutta - esimerkiksi ostettiin kannullinen sangriaa ja roudattiin se mieleiseemme paikkaan nurtsille. Meininki on muutenkin ihan toista kuin ääripäät teinibileet puistossa tai iskelmäkaraoke kadulla. Sanon vaan.. 

Mutta vähän siitä elämästä täällä yleensä. Asun siis kahden hengen soluasunnossa ihan keskustassa, mikä oli yksinelämiseen tottuneelle lottovoitto. Hinnallakaan yliopiston kautta saatua asuntoa ei ole pilattu. Vuokran olen joutunut maksamaan luottokortilla hotellin respaan, mikä ehti ainoastaan kerran aiheuttaa hämminkiä ja melkein ongelmatilanteen, mutta vika oli (onneksi) toisessa osapuolessa. Ruokaostokset teen lähinnä tutussa ja turvallisessa Lidlissä sillä erinomaisella syyllä, että siellä on halvinta. Jotkut tietyt tuotteet, kuten kahvin, ostan muista kaupoista. Jotkut väittävät hollantia kalliiksi, mutta oman kokemukseni pohjalta en huomaa merkittävää eroa Suomeen suuntaan enkä toiseen. Pyykkikonetta jos jotain alkaa olla jo ikävä. Asunnosta tai koko rakennuksesta ei nimittäin sellaista löydy, joten käyn pesettämässä pyykkini aika hinnakkaasti pesulassa. 

Aamupalatunnelmia omalta ikkunalaudalta ja nyhtöpossua ruokafestareilta. Elämä on oikeasti aika laiffii, jos niin haluaa. 

Mitä opiskeluun tulee, sen vaativuudesta en mainitse enää sanallakaan. Olen vain huojentunut siitä, että vielä odottamistani arvosanoista huolimatta onnistuin kahlaamaan ainakin analyyttisen politiikan ja lain läpi kirkkaasti, eikä lopuistakaan ole jäljellä kuin yksi ryhmätyö. Tuntuu vain hassulta jatkaa pakertamista, kun Suomessa olisin jo aikaa sitten palauttanut kurssikirjat Tritoniaan tähän aikaan vuodesta. Kampuksella on edelleen ihan huikeaa kansainvälisyys - vaihtarit ja muut kv-opiskelijat pääsevät tasavertaisesti mukaan ihan kaikkeen ja ESN on ihanan aktiivinen. Täällä on päässyt kyllä tutustumaan ristiin ja rastiin ja tekemään ja kokemaan, kun on vaan mennyt. Välillä oma ekstroverttius alkaa melkein ärsyttää ja tuntee itsensä ylienergiseksi, sosiaalisia tilanteita etsiväksi yksilöksi, mutta onneksi myös oma rauha on helppo löytää, oli se sitten lenkiltä luonnon helmaan tai kuunnellessa suomimusiikkia aamukahteen yksin villasukat jalassa.

Kerron Rotterdamista vähän myöhemmin, tällä viikolla aion nauttia auringosta (pienellä sadevarauksella) ja viikonloppuna tehdään vielä reissu Kölniin! Ensi viikolla koittaa Englannin-reissun aika, jee! Niin kuin vähän suunnittelinkin, vaihdon loppu kuluu tiheästi reissaten, sillä luentojen päättyessä vapaa-aikaa on rutkasti enemmän. Onneksi samasta syystä aikaa on vielä nauttia ihan lähiympäristöstäkin :)