"Housekeeping!" ja muita yllättäviä juttuja

Koska ennen vaihtoa vaihtareita varoiteltiin infotilaisuuksissa kulttuurishokista, enkä ole moiseen vielä pahemmin törmännyt, niin listaanpa tähän nyt muutamia vähän omituisempia ja yllättäviä juttuja, hyvässä ja pahassa. Vaikka arki hollantilaisittain tuntui epäilyttävän helpolta sopeutua, on eteen tullut väistämättä pieniä arkisia tilanteita, joita ei vain voi tehdä niin kuin kotona tekisi. Tässä siis muutamia juttuja, joihin olen heti alussa törmännyt, jatkossa tulee varmasti eteen vielä uusia.

1. "Housekeeping!" Joka perjantaiaamu herään koputukseen ulko-ovella ja tuohon huutoon. Sieltä se siivooja taas tulee viemään roskat ja imuroimaan koko kämpän. Ja taas unohdin varautua siihen. Perjantaisinhan minulla on vapaapäivä, eli saisin nukkua pitkään ilman siivouspäivää. Tänä aamuna oma huone jäi sitten imuroimatta, koska ei vain huvittanut nousta :D

2. Kaupat eivät ole auki sunnuntaina. Eivät ainakaan kaikki, eli sunnuntaikokkailuja ei kannata sen varaan laskea.

3. "Kun ostatte pyörän, katsokaa, että siinä on takana ja edessä valot", neuvoi poliisisetä ekana päivänä. Omasta pyörästäni molemmat valot alkavat vedellä viimeisiään, sakkoja ei kuulemma kuitenkaan saa, mutta en viitsisi koitella onneani. Sakko ei nimittäin ole kovin pieni.

4. Lakanat. Jos koti-ikävältä muuten olen välttynyt, niin viimeistään lakanoita vaihtaessa ensimmäistä kertaa tuntui, että "mutkun mie haluan tehdä tän eri tavalla!" Siis ostamissani lakanoissa oli vain yksinkertaisesti liian vähän reikiä, ja puuha oli turhan hankalaa. Ei mikään iso huolenaihe, mutta loistava esimerkki pienistä arkisista asioista, joista huomaa elävänsä muualla kuin kotona, omien tuttujen tavaroiden ympäröimänä.

5. Kämppis kokkaa ruokaa iltakymmeneltä. Ja kaverit ovat shokissa, kun kerron olevani tottunut syömään iltaruoan viideltä. Toisaalta olen huomannut, että myöhäinen illallinen sopii minullekin paremmin. Shokki vältetty!

6. Pyöräkaistat ja oma liikenneympyrä pyöräilijöille. Ja omat liikennevalot. Skoottereilla ajetaan pyörien joukossa ilman kypärää.

7. Tässä asunnossa ei ole uunia. Makaronilaatikko- ja lasagnepanna puoleksi vuodeksi.

8. Jos erehdyt tekemään virheliikkeen keskustan vilkkaassa liikenteessä tai unohtamaan roskat kampuksen ravintolassa pöytään, kuulet siitä varmasti. Nimimerkillä kokemusta on, täällä ollaan välillä aika tarkkoja pienistäkin asioista.

9. Opinnot. Tästä lisää myöhemmin (kun tiedän vähän enemmän aiheesta), mutta täällä ei kursseista selviä vain lukaisemalla diat tai kirjan sisällysluettelon viikkoa ennen tenttiä. Hyvä vain, mielestäni Vaasassa on välillä turhan helppo päästä kursseista läpi...

10. Yksinkertaiset ikkunat. Siis ei tuplaikkunoita. Kun on kylmä, on kylmä. Tuplaikkunoihin tottunut suomalainen kyllä huomaa eron, varsinkin kun ei täällä nyt niin lämmin ole pohjoismaalaisenkaan vielä olla, lämpötilat vaihtelevat parista pakkasasteesta 8-9:ään + -asteeseen.

11. Ulkona on oikeasti edullista syödä. Esimerkkinä ystävänpäivänä Happy Italyssa syömäni ylisuuri salaattiannos, joka taisi kustantaa noin 5-7 euroa. Ja tarvitseeko sitä alkoholin hintaa nyt edes mainita? Halpaahan se on.

12. Junalla matkustaminen. Ryhmälipuilla päästiin Amsterdamiin 7 eurolla. Edes takaisin. Eikä lippu ole sidoksissa tiettyyn vuoroon. Junalla pääsee kätevästi myös muualle Eurooppaan, tätä aion kyllä kevään aikana hyödyntää!

Junissa on silence obey -vaunuja, mitä ei tietenkään heti tajuttu. Tungettiin isolla ja äänekkäällä porukalla tyhjältä näyttävään vaunuun, jonka tyhjyys selittyi pian, kun kärttyisä kanssamatkustaja tuli pyytämään meitä olemaan hiljaa. Asemalla odotustilassa kaikki paikalliset hiljenivät ja hyssyttelivät, kun kuulutuksia tuli. Suomessa kuulutukset ovat aina liian hiljaisia ja laituri liian äänekäs. Eikä kukaan kuuntele muutenkaan, paitsi ehkä salaa.

13. Hollantilaiset tykkää karaokesta ja oudoista lauluista. Ja niiden yhdistelmästä.

14. Jos et omista sekä MasterCardia että Visaa, kannattaa käteistä olla aina mukana. Puolen vuoden visiitille en viitsinyt paikallista tiliä avata, joten aina uuteen kauppaan tai muuhun paikkaan mennessä on hieman arpapeliä, voinko maksaa kortilla vai pitääkö turvautua käteiseen.

15. Uin kansainvälisessä porukassa ja englannin kielen kanssa kuin kala vedessä, mutta joskus on päiviä ja hetkiä, kun kieli vain menee solmuun ja asiat sanoisi niin kovin mielellään omalla äidinkielellä.  Mutta minkäs teet, jos seurassasi on ainoastaan turkkilaisia? Kavereille taisi jo ensimmäisestä viikosta lähtien tulla tutuksi käsite "Ennisch", eli käsittämättömät äänteet joita päästän suustani ilmaistakseni, että nyt ei suju kyllä mikään oikea kieli.

16. Sade. On selvää, että tiesin varautua sääolosuhteisiin, ja ulkoihmisenä olen tottunut kaikissa keleissä elämiseen, mutta täällä oikeasti sataa, ja se sade on märkää. Silloin 15-20 minuutin pyöräreissu kampukselta keskustaan on aika kivulias.

17. Ehdottomasti paras: kampuksen koko ja yliopiston kansainvälisyys. Kukaan ei ole olettanut minua kertaakaan vaihto-opiskelijaksi, päin vastoin minua luullaan usein tutkinto-opiskelijaksi. Kaikki kv-opiskelijat ovat aika lailla samaa porukkaa, ja tutustuminen vaihtariryhmien ulkopuolelle tapahtuu itsestään.

Tosiasiassa unohdan välillä itsekin, että olen edelleen kirjoilla Vaasassa. Että terveiset vaan sinne meren äärelle, alan viihtyä täällä huolestuttavan hyvin! Olen esitellyt Vaasan kampuksen talvisia kuvia Instagramista kavereille, ja he ovat olleen ihan impressed.